Aito Kreikka vai turistikohde?
Aito Kreikka vs. turistikohde. Turistillisen vastakohtana puhutaan usein aidoista paikoista. Ovatko ne edes toistensa vastakohtia? Ja kuinka aitoa todellisuudessa on turistin aidoksi määrittelemä?
Turistikohteen hyvät puolet
Kreikan ystävän olisi kai ylevämpää sanoa, että matkustaa mieluiten paikkoihin, jotka ovat sitä “aitoa Kreikkaa”.
Omalla kohdalla totuus kuitenkin on, että tykkään monista saarista, jotka ovat tunnettuja pakettimatkakohteina. Pidän myös monista kylistä tai kaupungeista, joissa on paljon lomailijoille suunnattuja palveluita.
Toisaalta olen kokenut jotkut kohteet liian turistillisina.
Itsellekin sama asia saattaa olla ihan ok tai vastenmielinen – riippuen täysin mittakaavasta.
Koska matkustamme omatoimisesti, voimme jossain määrin säännöstellä turismin näkymistä reissullamme. Emme tykkää suurista hotelleista, joten ns. turistialueillakin valitsemme pienen hotellin tai yksityismajoituksen.
Nautimme kuitenkin sumeilematta turismin tuomista palveluista alueella, kuten runsaasta ravintolatarjonnasta ja niiden kattavista aukioloajoista. Tai lukuisista autovuokraamoista, jolloin auton saa käytännössä aina ilman etukäteisvarailuja. Jos mielii merille, niin retkitarjontaa on taatusti, sen kun vain valitsee itselleen mieluisimman.
Siellä missä on ihmisvirtoja on myös vaihtoehtoja.
Liika on liikaa
Rajansa kuitenkin kaikella. Jos runsas tarjonta tarkoittaa kreikkalaiskylässä irkkupubia toisensa perään, ei runsaus tuo enää mielestäni mitään lisäarvoa tarjontaan.
Siinä on aika suuri ero, liittyvätkö palvelut, kuten vaikka myymälät, ravintolat ja baarit edes löyhästi tai etäisesti siihen paikkaan missä ollaan (eli Kreikkaan), vai eivätkö liity mitenkään.
En minä sano, että esimerkiksi irkku- tai brittipubit olisivat huono asia ja saa niissä tietenkin viihtyä Kreikan lomallaan.
Minulle – ja uskon että monelle muullekin turistille – sillä on kuitenkin merkitystä, onko kreikkalaisen kylän raitti täynnä Jolly Roger tai Shamrock -nimisiä paikkoja, vai ovatko ne Manoliksen ja Marian tavernoita, vaikka sitten niissäkin ruuat olisi muokattu hieman paremmin turistien suihin sopiviksi.
Jos lomaparatiisi on joka tapauksessa kulissi, niin olkoon se edes aidolta näyttävä kulissi. On selvää, että kun noin viidennes maan kansantulosta tulee matkailusta, se näkyy väistämättä myös katukuvassa. Turistikohteen voi kuitenkin “rakentaa” joko kivalla tavalla tai sitten mauttomasti.
Se vaikuttaa tunnelmaan, onko kylän katukuvan hallitseva näky mainoskyltit, joissa ruokalista on esitetty annoskuvina ja paikan jokaisen tavernan logossa on karikatyyrityyliin piirretty ihmishahmo, vai onko 80-luvun tyylistä jo tultu tähän päivään.
Siellä missä on vähänkään turisteja, on taatusti myös myymälöitä, joiden valikoimissa on ainoastaan turisteille suunnattuja tuotteita, koska niiden uskotaan tekevän kauppansa turisteille.
Sillä on vaikutusta, ovatko myymälät putiikkityyliin laitettuja, vai täpötäynnä kaikkea mahdollista roinaa maan ja taivaan väliltä pyörivissä rekeissään. (Jotka eivät edes useinkaan enää pyöri!)
Tyylikkäästi toteutettu kaupallisuus näyttäytyy hyvänä tarjontana, kun krääsäkaupat puolestaan tuntuvat turistillisilta.
Kreikassa on onneksi paljon paikkoja, joissa turismi sujahtaa melkoisen luontevasti paikallisen elämän joukkoon, vaikka turisteja olisi paljonkin.
Aito Kreikka matkailijan mielikuvissa
Minusta on hassua ajatella, että oikea ja aito Kreikka on ainoastaan siellä, missä turismia ei ole oikeastaan ollenkaan. Kreikassa on lopulta melko vähän paikkoja, jonne turismi ei olisi löytänyt.
Mitä sillä oikeastaan edes tarkoitetaan, kun turisti penää aidon kreikkalaisuuden perään? Kun halutaan nähdä aitoa Kreikkaa ja käydä aidoissa kreikkalaistavernoissa.
Monesti matkailija haluaa itse määrittää, mitä se aito kreikkalaisuus on. Hieman nurinkurista, eikö?
Ei kai kreikkalaisyrittäjien tarvitse pitää väkisin kiinni niistä turistien mielessään kreikkalaisiksi ja idyllisiksi mieltämistä tunnusmerkeistä luodakseen matkailijalle aidon Kreikan puitteet? Esimerkiksi sisustaa tavernaansa sinisiksi tai valkoisiksi maalatuin puutuolein, jos niin ei halua tehdä.
Tuskin kreikkalainen kahvilanpitäjä kokee itse olevansa tai yrityksensä olevan vähemmän kreikkalainen, jos haluaakin päivittää kahvilansa sisustuksen vaikka bohohenkiseksi ja moderniksi.
Uskon, että – jos ei jo nyt niin viimeistään lähitulevaisuudessa – kreikkalaisten uudet sukupolvet haluavat tehdä asioita hieman nykyaikaisemmin, vaikka perinteitä kunnioitetaankin.
Yrittäjän voisi tietysti olla bisneksen kannalta järkevää sisustaa tavernansa tai kahvilansa turistin odottamien Kreikka-kliseiden mukaisesti. Jos todellisuudessa aika on ajanut sellaisesta tyylistä ohi, eikä yrittäjä itse seiso sen takana, niin onko se sitten enää aitoa?
Halutaanko aitoa – vai sittenkin vain vanhanaikaista?
Jos tavernassa kuulee mikroaaltouunin kilahduksen, tarkoittaa se automaattisesti sitä, että asiakkaalle tarjoiltava moussaka ei ole alun perinkään itse tehtyä. Kyllähän nyt ruokalaji, jonka valmistamiseen menee useampi tunti, tulisi taikoa asiakkaan pöytään vasta tilauksesta.
Turistin idylli menee rikki mikroaaltouunin äänestä ja siinä menee ruokahalukin. Jos jotain täytyy lämmittää, niin käyttäkää perinteisiä menetelmiä, kiitos!
Jos aito on turistille yhtä kuin vanhanaikainen, niin eikö aidon Kreikan vaatiminen ole vähän sama, kuin kieltäisi heiltä kehityksen?
Länsimainen turisti elää arkielämäänsä kaikkien kuviteltavissa olevien mukavuuksien ympäröimänä. Elämän halutaan olevan mukavaa, helppoa ja tyylikästä kaikin nykyajan suomin avuin.
Hektistä elämää paetaan lomalla Kreikkaan. Siellä kaiken pitäisi olla rustiikkista, yksinkertaista ja ehkä suorastaan vanhanaikaistakin, jotta turisti voi rentoutua ja saa irtioton kiireisestä arjestaan.
Matkailija larppaa viikon verran leppoisaa kalastajakylän elämää. Paitsi tietenkin oman hotellihuoneen uumenissa. Siellä saa mieluusti olla kaikki mukavuudet, ja aidon Kreikan merkiksi riittää hotellihuoneen terassilla nautittu pullo ouzoa tai retsinaa.
Turisti nauttii mielellään huoneen miellyttävässä lämpötilassa pitävästä ilmastoinnista, vaikka aidon kreikkalaisen elämässä sellainen olisi harvinainen ylellisyys.
Jotkut paikat tietenkin ovat edelleen kalastajakyliä, vähän vanhanaikaisiakin. Mutta on hassua, että modernimpaa Kreikkaa ei pidetä aitona tai että muutosta modernimpaan suuntaan paheksutaan, koska se pilaa turistilta loman mittaisen Kreikka-idyllin.
Ihan kuin nykyaikainen tarkoittaisi päinvastaista kuin aito.
Nautin itsekin leppoisista, kiireettömiltä tuntuvista ympäristöistä, ja sininen väri nyt vain sopii Kreikkaan visuaalisesti aivan täydellisesti. En vain kuvittele (enää), että ainoastaan sellainen on aitoa Kreikkaa.
Eikö turismista elävässä maassa myös ne alueet missä myös turistit viihtyvät – tai jopa erityisesti ne alueet – ole juuri aidosti sitä maata?
Millaisia ajatuksia kirjoitus herätti? Mitä sinusta on aito Kreikka, tai aitous minkä tahansa maan kohdalla, joka elää suuresti turismista?
Tule seuraamaan blogia Instagramiin! ➡️ kreikan_saaren_metsastys
Postauksen kansikuva on Naxoksen saarelta Apollonasin kylästä.
Lue myös:
- 10 + 1 syytä, miksi Kreikka on mahtava matkakohde!
- Antiparos: bougainvilleaparatiisi ja Kykladien saarihyppelymme suurin yllättäjä
- Naxos – täydellinen Kreikan saari?
- Zakynthos: postikorttimaisemia ja lomakyliä
20 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
En oikein itse pidä tuosta vastakkainasettelusta. Ajattelen pitkälti niin, että kun on turismia, on myös turistien kaipaamia palveluja. Toki liika on liikaa, mutta jos turismia ei olisi kyseisessä paikassa käytännössä lainkaan, hankaloittaisi se kyllä mukavan loman viettämistä – ainakin yleensä
Kati
Minustakin vastakkainasettelu on tylsää, mutta sitä ilmenee tosi paljon varsinkin sellaisten maiden kohdalla, jotka ovat yleisiä valmismatkamaita (Kreikka, Espanja…). Siksi juuri halusin tästä kirjoittaa.
Se kalskahtaa, kun puhutaan jostain paikasta ”ei aitona” ainoastaan sen takia että siellä on turisteja tai turistipalveluja. Minusta ne eivät lue toisiaan pois. On myös kurjaa, että niiden ”ei aito” -kommenttien tarkoitus keskusteluissa on useimmiten aika ikävä, (toisen lomakohdevalintaa) vähättelevä, vaikka se kuinka verhoiltaisiin hyvää tarkoittavaksi neuvoksi.
VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa
Hyvää pohdintaa!
Vähän samoilla linjoilla Mikon kanssa. Turismi tuo palveluita, mutta liika on liikaa. 🙂
Kati
Moikka Veerapirita! Samaa mieltä täälläkin, mittakaavalla on väliä sen kannalta, näyttäytyykö paikka minulle viihtyisänä. Ja niinhän se on vähän joka asiasssa: liiallisuuksiin meneminen hyödyttää harvoin.
Tyylimurun Tiina
Hyvä kirjoitus ja totta. Sama toistuu muissakin suosituissa matkailijamaissa, kuten sanoit ja minä itse matkailijana päällimmäisenä toivon sulavia palveluita, maukasta ruokaa eikä tunnetta, että nyt kyllä turistia taas vedätetään. Eli rehti meno, oli se sitten kauppakeskuksen moderni kuppila tai pikkukylän taverna/kauppa jne. Ymmärrän kaipuun nähdä ja kokea erilaista kuin kotona. Siksi liian globaali samankaltaisuus saattaa kauhistuttaa.. mutta niin, maailma kehittyy eikä minusta voida vaatia mitään maata tai kohdetta pysäyttämään kehityksen pyöriä vain, jotta tarpeeksi perinteinen autenttisuus säilyy.
Kati
Hei Tiina ja todella hyviä pointteja! Olisi varmasti selkeämpää, jos puhuttaisiin perinteisyyden kaipuusta, silloin kun siitä on kyse – sen sijaan, että moititaan koko paikka epäaidoksi.
Mari/Kodinvaihtaja
Kodinvaihtajana asun usein paikallisen asumassa kakkoskodissa. Näitäkin on monenlaisia. Kokemusta tältä vuodelta kaksi Espanjasta: Sa Coma Mallorcalla oli vähän turistihelvetin kaltainen resort hotelleineen ja rihkamakauppoineen, Torre del Mar taas oli täysin espanjalaisten eläkeläisten asuttama Aurinkorannikon kaupunki ja aivan ihana aito (ei kylläkään mikään andalucialainen valkoinen kylä vaan rantakaupunki, jossa biletettiin yömyöhään).
Kati
Hei Mari! Kodinvaihto kuulostaa mielenkiintoiselta. Siinä pääsee varmasti näkemään paikkoja todella eri kantilta!
Katja / Pinkkis
Kyllähän se niin on, että moni ajattelee ”aitouden” stereotypioiden kautta, aika mustavalkoisesti.
Eikä tokikaan pelkästään Kreikan kanssa vaan kohteen kuin kohteen.
Tuntuu että mitä enemmän matkustaa niin sitä enemmän tulee ”allergiseksi” näille turistikrääsäkaupoille ja selkeästi turisteille suunnattuihin ohjelmapalveluihin jne, mutta sitten taas toisaalta esimerkiksi nuo turisteille suunnatut ohjelmapalvelut monesti on niitä, joita kyseisessä kohteessa on alunperinkin ollut, ne on vain kaupallistuneet vielä enemmän turismin myötä.
Kati
Moikka Katja! Tämä olikin hyvin sanottu, että aitoutta ajatellaan mustavalkoisesti. Niin että tämä sulkee pois tuon, vaikka todellisuudessa ne eivät erilaisuudestaan huolimatta sulkisikaan.
Kirsi
Moi Kati!
Minulle Kreikan aitous on pienehkö kylä, jossa hotellit ovat pieniä ja tavernat tunnelmallisia. Jossa voi halutessaan puhua kreikkaa, ja saa vastauksen silloin myös kreikan kielellä, eikä englanniksi. Ja joissa soi kreikkalainen musiikki, eikä kansainvälinen diskojytkytys. Kreikkalainen musiikki on todella harvinaista tavernoissa nykyisin, eivätkö he enää usko ’kreikka-hullujen’ pitävän siitä?? Noissa sinun kuvissasi oli juuri sellaisia myymälöitä, joista pidän. Siistejä, eikä täynnä krääsää. On kiva käydä katsomassa turistivapaita kyliä, mutta itse haluan asua kylässä, josta löytyy palveluja. Rakastan Kreikkaa, ja tunnen sen olevan ’toinen kotimaani’, ja viihdyn välillä myös vilkkaammissa kylissä, mutta eniten tykkään ’aidoista’ pikkukylistä, josta löytyy kaikkea tarvittavaa pienessä mittakaavassa. 💙🇬🇷
Kati
Kiitos hyvistä pohdinnoistasi Kirsi! Tosi osuvasti sanottu tuo ”pikkukylät, joista löytyy kaikkea tarvittavaa pienessä mittakaavassa.” Tämä kuvaa hyvin sitä, mitä olen itse koittanut saada kiteytetyksi, kun olen pohtinut millaisista paikoista tykkään. Pienempien Kreikan paikkojen kohdalla olen tullut siihen tulokseen, että pidän kokoaan suuremmista pikkupaikoista. Tuo sinun kuvailusi oli sama asia paljon paremmin sanottuna. 🙂
Nadine G / Via Per Aspera Ad Astra
Hassua, olen juuri miettinyt ja kirjoittanutkin ylös melkein samoja ajatuksia, paitsi Maltasta. Maltalla turismi ei ole kuin 10% BKT:sta ja nuo alueet, jotka on hyvin turistisia, ovat aika tarkoin rajattuja. Ei se, ettei muualla maassa olisi tarjolla majoituksia, nahtävyyksiä ja elämyksiä, mutta turisti itse ahtaa itsensä niihin raameihin, jotka mielletään aidoksi Maltaksi. Turistin silmin Maltan pitää olla suorastaan antiikkia, ei pelkkä vanhanaikaista. Siellä, missä turistin silmä välttää, Maltaa elää ja kehittyy ihan omaa tahtiaan. Maltalaista ruokaa tehdään moderneissa keittiöissä, kalastetaan upouusilla paateilla ja ajetaan autoilla leveitä teitä. Ihmisethän ovat edelleen ne aidot maltalaiset, jotka ovat ylpeitä omasta historiallisesta ja kulttuurisesta perinnöstä.
Kati
Hauska sattuma Nadine! Odotan mielenkiinnolla postaustasi. 🙂
Sanna I Seven Seas
Tässä oli hyvää ja mielenkiintoista pohdintaa. Ja olen samoilla linjoilla tässä muiden kanssa, että liika vastakkainasettelu on tylsää, mutta myönnän itsellänikin olleen ennakkokäsityksiä Kreikan ja nimen omaan turistisuuden suhteen… Mutta kun ensi kertaa menin Kreikkaan (vasta viitisen vuotta sitten), niin nyt haluaisin joka vuosi sinne takaisin, koska onhan se aivan huikea maa ja saaret niin erilaisia kuitenkin keskenään.
Kati
Hei Sanna, kiitos kommentistasi! Kiva että pieni Kreikka-kärpänen on puraissut. 😉 Kreikan saaret ovat tosiaan upeita ja keskenään erilaisia.
Aila ja Juha
Mielenkiintoisia pohdintoja. Minulle Kreikka on melko outo kohde, mutta samat ajatukset kyllä soveltuvat myös esim Espanjan Aurinkorannikolle, joka on jo hyvin tuttu. Minulla on kyllä joitain asioita ja kohteita, joissa en viihdy, jos niissä on liikaa turisteja.
Kati
Moi Aila! Ihan totta, samat pätee moneen muuhunkin paikkaan. Liiallinen turistimäärä vaikuttaa kyllä viihtyvyyteen. Esim. Dubrovnikin vanhassa kaupungissa ollessamme siellä oli niin paljon porukkaa, että oltiin kuin sillit suolassa! Vähän siitä oli vaikea nauttia. 🙁
Melissa Laitakari
Vaikea sanoa tuohon aitouteen mitään kun en ole koskaan Kreikassa ollut. En usko, että paljon on enää paikkoja, joissa turisteja ei olisi. Itseäni toki harmittaa eniten kohteet, joissa käy paljon suomalaisia. Silloin kohde ei tunnu enää lomakohteelta vaan tuntuu kuin olisi Suomessa.
Kati
Monella on varmasti tuo sama, että jos on liikaa suomalaisia ympärillä, niin tuntuu että ei reissussa olisikaan. Suosituimmat valmismatkakohteet taitavat silloin olla poissuljettuja matkakohteiden joukosta.