Milos: saari johon uskoin rakastuvani

Milos on tunnettu erityisesti lukuisista upeista ja erikoisistakin rannoistaan. Me rakastamme kierrellä matkakohteissa vaihtuvia hienoja maisemia ihaillen, joten se näytti meille juuri sopivalta paikalta. Milos oli tämän reissumme ainoa saari, jonne olimme jo etukäteen päättäneet varmasti menevämme. Muiden saarten osalta reissu rakentui ja saaret valikoituivat vasta matkan edetessä. 

• Mikä matka: Saarihyppely Kykladeilla + Ateena
• Reitti: Santorini (vain menolento) – Folegandros (3 yötä) – Milos (3) – Kimolos (2) – Sifnos (4) – Serifos (2) – Ateena (2)
• Ajankohta: 18.5. – 3.6.2023

Tuntui luontevalta suunnata varmaksi päättämällemme saarelle reissun alkuvaiheessa. Toinen syy mennä Milokselle alkumatkasta oli se, että arvelimme, että Miloksen visiitti saattaisi hyvinkin venähtää pidemmäksi kuin mitä yleensä yhdellä saarella viihdymme. Hienojen kuvien ja siellä käyneiden varauksettomalta tuntuvan ihastumisen perusteella olimme varmoja, että mekin tykästyisimme tuohon saareen, jonne massaturismi ei ole vielä löytänyt. Sille olisi siksi hyvä olla reilusti aikaa.

Olemme useimmiten hieman vilkkaampien saarien ystäviä, ja odotimme siksikin paljon 5000 asukkaan Milokselta. Vaikka 5000 asukasta kuulostaakin äkkiseltään vähältä, niin Kreikan saarten mittakaavassa se ei ole enää ihan pieni. Esimerkiksi Skopeloksella, joka kuuluu saarisuosikkeihimme ja oli mielestämme juuri sopivan kokoinen, on tasan saman verran asukkaita kuin Miloksella. 

Kaatosadetta ja vieraanvaraisuutta

Ensifiilis saaresta oli eloisa ja hyvä, kun astuimme lautalta Miloksen kamaralle aurinkoisessa Adamantasissa. Adamantas on Miloksen suurin kylä ja siellä on myös eniten palveluita, vaikka hallinnollisesti pääkylä onkin muutaman kilometrin päässä kukkuloilla sijaitseva Plaka.

Suuntasimme satamasta majoitustamme kohti ajatuksenamme poiketa lounaalle jossain matkan varrella. Lounaspysähdyksemme aikana kaunis sää muuttui lähes yhtäkkiä harmaaksi ja alkoi sataa. Kävelymatkaa majoituksellemme oli enää reilun 5 minuutin verran, eikä suomalainen ole todellakaan tehty sokerista, joten kävellen vain matkaan, ei siinä mitään taksia tarvita. 

Majoituksemme sijaitsi hieman kylän ulkopuolella peltomaisen maiseman keskellä. Kun otimme oikoreitin traktoripolun kautta ja vedin siinä sateessa laukkuani, mieleeni hiipi väistämättä Uuno Epsanjassa -elokuva. Toivoin, että meitä todellakin odottaisi perillä se poreammeellinen majoitus, jonka mielestäni olin varannut, eikä elokuvan mukainen teltta. 

Pääsimme perille vettä valuvina, ja onneksi vastassa oli täysin kuvia vastaava kivan näköinen paikka. Terassilla olevasta poreammeesta tosin ei olisi iloa sadesäällä, sillä katos oli tehty suojaamaan auringolta, mutta ei sateenpitäväksi. Tuossa vaiheessa vettä tulikin jo kaatamalla. 

Sääennustus kertoi, että sade jatkuisi kovana koko illan yhtä pienen pientä taukoa lukuun ottamatta. Ennustus pitikin prikulleen paikkansa, ja hyödynsimme lyhyen tauon sateessa ryntäämällä illalliselle ainoaan riittävän lähellä, vajaan puolen kilometrin päässä olevaan tavernaan. Sieltä nyt kävelisi pois vaikka kaatosateessa. 

Päästyämme tavernaan kaatosade palasikin melkein heti, mutta märän kotimatkan sijaan saimme osaksemme kreikkalaista filoxeniaa (tarkoittaa jotakuinkin vieraanvaraisuutta), sillä tavernan tarjoilija halusi viedä meidät majoituksellemme autollaan. Vaikka sää ei suosinut, niin Milos näytti meille kuitenkin ystävällisiä puoliaan.

Sarakiniko on Miloksen kuuluisin ranta ja nähtävyys

Seuraava päivä oli pilvinen, mutta enää ei satanut. Suuntasimme autovuokraamoon, sillä odotimme innoissamme pääsevämme tutkimaan saarta ja näkemään erityisesti erikoisen Sarakinikon rannan. Sarakiniko olikin reissun kohokohtia, ja palasimme sinne seuraavanakin päivänä, jolloin saimme nauttia maisemista upeassa auringonpaisteessa.  

Sarakiniko on Miloksen tunnetuin ranta ja nähtävyys, ja sitä ei todellakaan pidä jättää välistä Miloksella. Aallot ja tuulet ovat muovanneet valkoisesta vulkaanisesta kivestä kuumaisen maiseman. Paikka on henkeäsalpaavan upea ja epätodellinen!

Sarakinikossa ei ole perinteistä hiekkarantaa, mutta kallioilla voi ottaa aurinkoa ja uimaan pääsee joko kallioiden matalammilta kohdilta tai uskaliaammat kallioilta syvempään veteen hyppien. Aika kuluu hyvin myös hienoissa “kuumaisemissa” kävellen ja kallioissa olevia luolia tutkien.

Alue on valtava, joten sesonkiaikanakaan siellä ei ole tungoksen tuntua. Palveluina siellä on pieni kioski, josta saa juomia ja pientä syötävää, kuten patonkeja. 

Muita rantoja ja erinomaisia tavernoita

Perinteisempien uimarantojen ystäville Miloksella riittää rantoja ympäri saaren. Adamantasissa majoittuvan ei tarvitse lähteä kauaksi rantojen perään, sillä jo heti Adamantasin keskustan jälkeen alkaa tamariskipuiden varjostama Papikinou-hiekkaranta. Rannan vieressä on erinomainen oman maatilan tuotteista ruokaa tekevä O Hamos -perhetaverna, jonne kannattaa ehdottomasti poiketa rantapäivän lounaalle tai illalliselle.

Saaren kaakkoiskulmassa oleva Paleochorin ranta ja sen ympäristön palvelut majoituksineen ja ravintoloineen muodostavat lähes pienen kylän. Hienon, pitkän hiekkarannan lisäksi Paleochoriin voi ajaa erinomaisen ruokapaikan perässä. Paleochorin rantamaisemassa oleva Sirocco Volcanic oli yksi koko reissumme parhaista ruokakokemuksista. Ruoka on astetta modernimpaa ja bohotyyliin sisustettu ravintola on rennon tyylikäs. Pidemmällä reissulla olisimme suunnanneet sinne varmasti myös illalliselle.

Miloksen kylät: Adamantas, Plaka ja Apollonia

Kiva kylä jossa käyskennellä ilta-aikaan on meille tärkeä juttu matkoillamme. Tunnelma on Kreikassa aina parhaimmillaan iltaisin, kun kylien kadut täyttyvät elämästä. Parasta on, jos kylässä on pienikin katujen sokkelo käveltäväksi. On hauskaa vaellella kujilla, kun ikinä ei tiedä mitä seuraavan nurkan takaa tulee vastaan.

Miloksen suurin kylä Adamantas ei oikein iskenyt meihin. Kylä on rakentunut rannan myötäisen tien ja sinällään ihan kivan rantabulevardin varteen, mutta sen takana ei ole kujien sokkelikkoa. Rantaresortmainen Apollonia ei sekään ollut ihan meidän makuumme. 

Plaka sijaitsee kukkulalla, ja sieltä löysimmekin sokkeloisen kylän, jollaisesta yleensä tykkäämme. Mutta sokkeloisuudestaan huolimatta emme tykästyneet Plakaan(kaan), sillä siellä tuntui rähjäiseltä ja ränsistyneeltä – eikä edes rappioromanttiseen vaan masentavaan tapaan. Ehkä tähän vaikutti se, että saavuimme Milokselle Folegandrokselta, jossa olimme huokaillen ihastelleet sen epätodellisen kaunista, huoliteltua ja siististi ylläpidettyä Choraa.

Majoitus Miloksen reunalla

Olimme varanneet ensimmäisen majoituksemme Milokselle kahdeksi yöksi ja sama paikka ei ollut vapaana enää sen jälkeen, joten edessämme oli majoituksen vaihto. Koska saaren kylät eivät olleet mieleemme, katosimme Bookingista kivalta näyttävän majoituksen sijainnista piittaamatta, ja suuntasimme meille epätyypillisesti paikkaan, joka ei ole kävelyetäisyydellä yhdestäkään kylästä.

Keskellä ei mitään meitä odotti kauniisti sisustettu majoitus henkeäsalpaavalla näkäalalla kallion reunalla. Paikkaa isännöi sympaattinen ja ystävällinen George, joka paikkasi kielitaidon aukkoja leveällä hymyllä ja Googlen kääntäjällä. Asetuimme mukavasti pihamme aurinokotuoleihin, ja hetken kuluttua George toi käsiimme kylmät juomat, toivottaen meidät vielä uudelleen tervetulleiksi.

Majoituksemme vieressä oli toinen hotelli, jolla oli oma ravintola. Ravintola vaikutti ruokakuvien ja arvioiden perusteella erinomaiselta ja juuri meidän makuumme olevalta paikalta, jossa kreikkalaista ruokaa laitetaan hieman modernimpaan tapaan. Kävelimme varmistamaan ravintolan aukiolon ja tarvitseeko sinne tehdä pöytävarausta. Koska kausi oli vasta aluillaan, ei pöytävarausta tarvittu. Odotimme jo innolla illallista kallion reunalta avautuvan merinäköalan äärellä.

Kansainväliset grillijuhlat

Lähdimme autolla kauppaan täydentämän vesivarastojamme ja ajelimme lammasaitausten keskellä menevää tietä hiljakseen. Bongailimme, ihastelimme ja kuvasimme pikkulampaita ja kilipukkeja, kun takaamme hurjaa vauhtia kiitävä auto alkoi tööttäillä takanamme. Auto ajoi rinnallemme ja hidasti viereemme. Vihaisen lammaspaimenen sijaan siellä oli aina aurinkoinen majoituksemme isäntä George. 

George sanoi aikovansa grillata illemmalla pihalla ja kutsuvansa kaikki halukkaat siellä majoittuvat syömään. Haluaisimmeko mekin tulla? Kiitimme ja vastasimme tulevamme mielellämme. Kieltäytyminen olisi tuntunut epäkohteliaalta, vaikka olisimmekin todella halunneet testata viereisen hotellin ravintolan. 

Grillijuhliin osallistui meidän ja Georgen lisäksi kolmekymppinen pariskunta Kanadasta ja toinen kolmekymppinen Amsterdamissa asuva pariskunta, jonka mies oli ruotsalainen ja nainen Kiinasta. Kuten arvata saattaa, niin ilta Georgen pöydän ääressä oli rutkasti mieleenpainuvampi ja mielenkiintoisempi kokemus kuin ilta erinomaisessakaan ravintolassa olisi ollut. Jaoimme matkakokemuksiamme, kerroimme itsestämme ja pohdimme koti- ja asuinmaidemme eroavaisuuksia. 

Lisäksi kuuntelimme vastikään Euroviisuissa pärjännyttä Käärijää, ja kanadalaiset nyökyttelivät hieman hämillään mutta kohteliaasti, kun sekä me suomalaiset että ruotsalais-kiinalainen pariskunta intoiltiin Cha Cha Chan tahtiin. Euroviisukonsepti ei ollut kanadalaisille tuttu, ja Käärijän esitys avautui heillekin hieman paremmin, kun selitimme, kuinka Euroviisuissa kyse ei ole varsinaisesti siitä, kuka laulaa kauneimmin.

Matka sadan vuoden taakse

Hauskan illan jälkeen meillä oli aamulla edessämme vuokra-auton palautus. Olimme mietiskelleet edellisenä päivänä, mitä tekisimme auton palauttamisen jälkeen, vai pitäisikö ehkä jatkaa auton vuokraa.

Näkemättä olivat vielä saaren kuuluisat ja värikkäät aivan veden äärellä olevat syrmata-asumukset Kliman kylässä ja Milon Venuksen löytöpaikka ja sinne patsaasta tehty replika. Suunnittelemamme veneretki upealta näyttävälle Kleftiko-rannallekaan ei ollut vielä onnistunut sateen ja kovan tuulen takia. Vain puolen tunnin lauttamatkan päässä Milokselta oleva pikkusaari Kimolos oli sekin ajatus katsastaa päiväretkellä Milokselta.

Hetken mietittyämme ja Kimoloksen majoituksia tutkittuamme teimme päätöksen: varasimme majoituksen Kimolokselta ja suuntaisimme sinne päiväretken sijaan ainakin yhdeksi yöksi.

Koska Milos ei jostain syystä tuntunut ihan meidän paikalta, tuntui hyvältä jatkaa matkaa. Saaressa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa tai huonoa, mutta Sarakinikoa lukuunottamatta se ei myöskään sykähdyttänyt poikkeuksellisella tavalla. Emme saaneet ihan kiinni saaren tunnelmasta ja löytäneet saaren olemusta. Tai kenties meillä vain oli huono tuuri ja kehnompi sää vaikutti kokemukseemme Miloksesta.

Autoa palauttaessamme juttelimme vuokraamon työntekijän kanssa ja kerroimme lähtevämme Kimolokselle. ”Kimolos on kiva. Kuin Milos sata vuotta sitten”, sanoi autovuokraamon mies. Sanat jäivät pyörimään mieliimme, kun suuntasimme Kimolokselle vievälle lautalle.

Onko Milos tuttu saari? Veikö se sinun sydämesi?

Tule seuraamaan Täydellisen Kreikan saaren metsästystä myös Instagramiin! ➡️ kreikan_saaren_metsastys

Lue myös:

• Kykladit + Ateena: ensifiilikset matkan jälkeen
• Folegandros ja Kreikan kaunein kylä
• Kykladit on saarihyppelyklassikko: yhteenveto reissustamme (vuoden 2022 saarihyppely)