Unelmien matkakaveri – 6 + 1 ominaisuutta

Minulla on ollut tapana kirjoittaa ystävänpäiväksi matkakumppanuuteen liittyvä blogipostaus. Tänä vuonna kirjoitan siitä, millainen minun mielestäni on unelmien matkakaveri. Arvioin samalla itseäni: onko minussa unelmien matkaystävän ominaisuuksia, vai mahdanko olla matkakaverina suoraan helvetistä. Eihän toisilta voi edellyttää jotain, millainen ei myös itse pyri olemaan!

Edellisten vuosien juttuihin pääset tästä:

• Puoliso matkakumppanina – meidän eroavaisuudet ja yhtäläisyydet
• Reissukemioista – pariskunta matkalla

Minä matkustan aina puolisoni kanssa, ja matkailuintomme olisi varmasti hiipunut huomattavasti, mikäli emme sopisi yhteen myös matkakumppaneina. On meissä tietenkin eroavaisuuksiakin, mutta puolisostani löytyy tietysti paljon unelmieni matkakumppanin ominaisuuksia.

Toisinaan lähdemme matkalle ystävien kanssa, ja silloin täytyy miettiä puolin ja toisin, olemmeko sopivia matkakumppaneiksi. Hyvän matkakaverin ominaisuudet ovat plussaa muulloinkin kuin matkalla, mutta ”arkiystävyydessä” asioilla on toisenlainen painoarvo. Jokaisella on varmasti läheisiäkin ihmisiä, joiden kanssa viihtyy normaalisti, mutta yhteinen matka ei tulisi kuuloonkaan. 

Minun unelmieni matkakaveri…

1. On joustava

Ei ole reilua matkakumppaneita kohtaan, jos omasta tahdosta ei ole valmis joustamaan missään tilanteessa. Jos on lähdetty yhteiselle matkalle, on todennäköistä, että ihan joka asia ei ole itselle kaikkein mieluisin – ja päin vastoin. Tänään tehdään jotain, mikä on sinulle tärkeää, huomenna taas jotain, mitä matkakaverisi erityisesti haluaa. 

Varsinkin lyhyemmillä matkoilla odotukset matkan suhteen on järkevää käydä läpi ennakkoon, että lyhyessä ajassa ennättää tehdä sen, mikä erityisesti kiinnostaa. Isoista linjoista on hyvä keskustella muutenkin etukäteen: matkan päällä voi olla vähän kiusallista, jos käy ilmi, että toinen on haaveillut illallisista huippuravintoloissa joka ilta, ja toinen taas ajatellut että ruokailun suhteen mennään kengännauhabudjetilla. 

Olenko minä joustava matkakaveri? Pyrin olemaan, mutta kehitettävääkin on. Yritän muistaa kertoa, mikä on minulle tärkeää ja mitä ehdottomasti haluan kokea. Joskus tosin puolison kanssa matkustaessa unohtaa, että vaikka tunnemmekin toisemme hyvin, niin ajatuksia ei sentään osata lukea. Välillä käy niin, että matkakohdetta itsekseen tutkiessaan löytää jotain mielenkiintoista ja toteaa että se on ihan must, mutta sitten onkin unohtunut puhua siitä puolisolle. Ja hänellä saattaa olla muita kiinnostavia juttuja suunniteltuna mielessään.

2. On epäitsekäs

Itsekäs matkakaveri jyrää lentokoneessa aina ikkunapaikalle, valitsee ekana nukkumapaikan, istumapaikan, parhaat herkut tarjottimelta jne. Ylipäänsä ottaa aina parhaat päältä neuvottelematta muiden kanssa tai ottamatta muiden mieltymyksiä huomioon. Kenenkään ei tarvitse taipua aina muiden tahtoon ollakseen hyvä matkakaveri, mutta epäitsekäs keskustelee valintatilanteissa.

Olenko minä epäitsekäs matkakaveri? Mielestäni kyllä. 

3. Osaa sanoa mitä haluaa / ei halua – ja tarkoittaa sitä (sekä matkan aikana että sitä suunnitellessa)

Joustava ja epäitsekäs matkakaverikin voi muuttua huonoksi matkakaveriksi, jos joustaminen tehdään pitkin hampain, eikä se ole todellisuudessa ok. Pahimmillaan matkakaverina on lopulta marttyyri, joka kokee, että on joutunut tekemään vain sitä mitä muut haluaa itselle mieluisista jutuista tinkien.

On turha kiukutella jälkeen päin, jos olet sanonut, että sinulle käy kaikki, on ihan sama mitä tehdään tai kuittaat ehdotetun suunnitelman sopivaksi. Jos jokin ehdotettu asia ei ole mieluisaa, on parempi sanoa se ääneen, vaikka itsellä ei olisikaan muuta ehdotusta tilalle. 

Kommunikointi on tärkeää, matkakaverin tehtävä ei ole arvailla mitä toinen haluaa tai ei halua. 

Osaanko sanoa mitä haluan? En tiedä tai osaa aina päättää, mitä haluaisin. Mutta saan suuni yleensä auki kertoakseni mitä en ehdottomasti halua. Kun suostun johonkin, mikä ei ole itselle mieluisinta mutta tiedän toiselle tärkeäksi, en näytä nyrpeää naamaa, kun päädytään sen pariin. Jos sanon, että matkakaveri saa päättää, tarkoitan sitä. 

4. Tekee osansa matkajärjestelyistä ja selvittelyistä

Minä tykkään tutkiskella matkakohteita ylipäänsä ja selailla majoituksia, mutta en halua olla yksin vastuussa kaikesta virallisesta matkaan liittyvästä, vaan vastuuta jaetaan. Jos matkustan aikuisten kanssa, en ole matkanjärjestäjä, vaan kaikki ovat vastuussa yhtälailla.  

Osaanko hoitaa matkan järjestelyjä? Tämän osaan!

5. Ei käyttäydy huonosti, epäkunnioittavasti ja epäluuloisesti uutta ja eri kulttuuria kohtaan

Ulkomaille matkustaessa tulee aina vastaan asioita, jotka ovat toisin kuin kotona. Jos on jo lähtökohtaisesti epäluuloinen kaikkea kohtaan ja sitä mieltä, että kyllä kotimaassa kaikki on paremmin, niin sillä asenteella oleva on kyllä väistämättä aika tylsä matkakumppani – paitsi jos koko matkaseurue on samaa mieltä. Silloin tietysti ihmetyttää, miksi matkaan on ylipänsä lähdetty… Ellei sitten vain todistamaan tämä luulo oikeaksi.

Epäkohtia saa huomioida eikä kaikesta tarvitse tietenkään pitää. Mutta jos ihan kaikki kahvista ja ruuasta kulttuurin erilaisiin tapoihin ja lomakohteen säähän harmittaa, niin sellaisella kyllä pilaa helposti muun matkaseurueen lomafiiliksen.

Turistina ja maksavana asiakkaana olo ei myöskään tarkoita, että voi käyttäytyä ylimielisesti, huonosti tai olla epäkunnioittavasti piittaamatta paikallisista tavoista, vaikka ei ymmärtäisikään niiden tarkoitusta tai olisi samaa mieltä asiasta.

Käyttäydynkö huonosti ja epäluuloisesti? Mietitään tätä jo matkakohdetta valitessa, ja kohteet, joiden erilainen kulttuuri esimerkiksi tuntuu jo ennakkoon epämukavalta, jäävät heti pois laskuista. Joskus on kyllä käynyt niin, että joku kohteeseen liittyvä asia on alkanut harmittaa rankasti, ja olen varmasti purnannut sitä aikani. En kuitenkaan ryhdy kokopäiväiseksi valittajaksi saatika tee siitä koko loman kestävää tapaa. 

6. Suhtutuu ymmärtäväisesti huonoon tuuleen – niin omaan kuin matkakaverinkin

Loma työkuvioista ja arkiaskareista, ihana mielenkiintoinen ympäristö ja kaikki jännä tekeminen ei poista sitä, että kiukkuinen olo tai huono tuuli saattaa iskeä. Päin vastoin, se on inhimillistä ja normaalia. Mitä pitempi reissu, niin sitä todennäköisempää, että huonompiakin päiviä osuu kohdalle. Tai joskus ihan vain nälkäkiukku.

Matkakaverin on helpompi suhtautua kiukkuisuuteen ymmärtäväisesti, jos kertoo, että nyt on ärtynyt olo, eikä kyse ole matkakumppanista. Kiukku menee yleensä nopeammin ohi, kun saa hetken olla kiukkuinen rauhassa (kiukkuisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toiselle saa olla inhottava!), eikä tarvitse miettiä, ottaako toinen siitä itseensä ja vääntää tekohymyä naamalle.  

Osaanko suhtautua huonoon tuuleen ymmärtäväisesti? Tässä minulla on parantamisen varaa, molemmissa rooleissa.

+ 1: Täydentää sinua

Kuten kaikessa muussakin kumppanuudessa, myös matkakumppanuudessa on hyvä olla riittävästi samankaltainen ja sopivassa suhteessa erilainen. Rohkeamman kaverin kanssa arka kokee juttuja, joihin ei itse lähtisi. Joku on haka bongaamaan kohteen ruokapaikkahelmet ja johdattaa matkakaverinsa aina paikan parhaisiin makuihin, toinen löytää aina mielenkiintoista nähtävää, jota ei esitellä jokaisessa matkaoppaassa.

Mikä on sinun mielestäsi matkakumppanin tärkein ominaisuus tai mitä ei ehdottomasti saa olla? Vai onko omassa, parhaassa seurassa matkustaminen sittenkin parasta? 

Tule seuraamaan blogia Instagramiin! ➡️ kreikan_saaren_metsastys

Lue myös:

• Puoliso matkakumppanina – meidän eroavaisuudet ja yhtäläisyydet
• Reissukemioista – pariskunta matkalla