Puoliso matkakumppanina – meidän eroavaisuudet ja yhtäläisyydet
Matkakumppanina on usein vakiintunut reissuseura(lainen), olipa se sitten puoliso, perhe tai bestis, ja samalla kokoonpanolla reissataan maasta toiseen.
Ystävänpäivän tienoo on hyvä aika kirjoittaa rakkaasta reissukumppanista ja reissukumppanuudesta. Kuten ystävyydessä ja kumppanuudessa muutenkin, ei reissukaverinkaan kanssa kaikki voi mennä täydellisesti yksiin. Eikä tietysti tarvitsekaan. Pääasia on, että erilaisten tapojen kanssa luovitaan niin, että kaikilla on mukavaa.
Minä reissaan puolisoni kanssa. Olemme hyvät matkakumppanit, vaikka emme olekaan kaikilta tavoiltamme samanlaisia. Tärkeintä on, että molemmilla on yhtäläinen kiinnostus matkailuun. Siihen päälle on pelkästään plussaa, että matkamieltymyksemme- ja toiveemme osuvat pääpiirteittäin yksiin.
Yhtäläisyydet
Meillä on melko sama maku niin kohdemieltymysten, aktiviteettien kuin ruuankin osalta. Tämä tekee matkakumppanuudesta lähtökohtaisesti sujuvaa, kun toisen päähän harvemmin pälkähtää mitään sellaista, mistä toinen ei innostu ollenkaan. Esimerkiksi:
- jaamme onneksi Kreikka-kiinnostuksen 😁
- tykkäämme kumpikin tutkia paikkoja autolla ajellen
- nautimme molemmat enemmän maisemista kuin museoista
- nautimme myös vedestä maisemallisesti, mutta emme halua viettää päiväämme uimarannalla
- molemmille sopii matkustustyyli, jossa siirrytään paikasta toiseen ja vaihdetaan majapaikkaa melko tiiviiseen tahtiin
- haluamme nauttia matkoilla hyvästä ruuasta
- tykätään pelailla (korttipelejä tai muita reissussa helposti mukana kulkevia pelejä kuten Yatzya) ja pidetään onneksi samoista peleistä. Puolisoni ei muuten ikinä häviä tahallaan, vaikka minä olenkin vähän huono häviäjä, jos kyse on kunnon tappioputkseta. Tappiota enemmän minua nimittäin ärsytää, jos huomaan toisen häviävän tahallaan!
Ja jos itsellä ei sillä hetkellä ole ideaa matkakohteesta, tekemisestä, ruokapaikasta jne, niin kiinnostumme helposti toisen ideasta.
Ylipäänsä toisen vilpitön innostus tai ilo jostain asiasta tai paikasta saa näkemään sen uudelta kantilta ja innostumaan itsekin.
Eroavaisuutemme
Olemme samassa tahdissa nukkumaanmenoajan suhteen, mutta muuten päivärytmeissämme on eroja:
- Puolisoni herää aikaisemmin ja on saman tien pirteä, ja minä taas tarvitsen pidemmät unet ja olen hidas heräämään. Selviämme tästä melko kivuttomasti, sillä ero ei ole hirvittävän suuri: tyyliä puolisoni heräilee lomalla mielellään puoli kahdeksan maissa, minä tuntia myöhemmin. Toisinaan häntä kyllä harmittaa hieman, jos hän haluaisi päästä liikkeelle aikaisemmin. Olen kertonut hänelle, että herään nopeammin ja helpommin, kun hän ei ole turhaan hipihiljaa, vaan touhuilee normaaleja aamujuttuja ja avaa verhot, jotta aivoni ymmärtävät että on aamu.
- Aiemmin herännyt puolisoni kaipaa päiväunia, minä en malta nukkua päivällä. Kun tullaan päivän aktiviteeteista majoitukselle, puolisoni ottaa tarvittaessa torkut. Minä olen silloin energisimmilläni, enkä malttaisi olla paikoillani. Harvoin kuitenkaan lähden itsekseni minnekään, vaan lueskelen tai selaan somea.
- Puolisoni mielestä olisi ihan ok laittaa herätyskello lomalla soimaan, jotta varmasti herää riittävän aikaisin uuteen päivään. Minä en voi sietää herätyskellon ääneen heräämistä, jos sille ei oikeasti ole tarvetta! Onneksi hän on luopunut tuosta tavasta silloin kun ei oikeasti tarvitse ennättää minnekään varhain. 😛
Koska ruoka on molemmille tärkeä juttu, on hyvä, että sen suhteen ollaan pitkälti samoilla linjoilla. Mutta kyllä meillä jotain erojakin syömiseen liityen on:
- Puolisoni on nälkäinen aamulla, ja nälkä täytyy luonnollisesti hoitaa pois ensi tilassa. Minä pärjään aamuisin hyvin ilman ruokaa, mutta en ilman kahvia. Ilman aamukahvia olen hidas, enkä pysty oikein keskittymään tai ajattelemaan mitään – paitsi kahvia. 😄
- Minulla nälkä iskee iltapäivästä aina noin 12.30-13.30, ja siitä seuraa kiukku, ellen saa ruokaa. Iltapäivänälkä tulee minulle aina, siitäkin huolimatta, että söisin tuhdin aamiaisen. Skippaankin useimmiten aamupalan, sillä se ei vaikuta vireyteeni eikä myöskään siirrä minulla nälkää.
Toisiaan täydentävät eroavaisuudet
Joskus eroavaisuudet ovat pelkästään positiivinen juttu, sillä erilainen tyyppi matkakumppanina täydentää teidät hyväksi reissutiimiksi, jolla homma sujuu.
- Meillä minä tykkään kartoittaa ja tutkia vaihtoehtoja, mutta en osaa valita. Puolisoni tekee mielellään päätöksen rajatusta määrästä vaihtoehtoja.
- Minä etsin ideoita ja inspiraatiota, puolisoni vastauksia.
- Reissussa hän on meistä kahdesta joustavampi ja harvoin ehdoton minkään asian suhteen, vaikka onkin päättäväisempi. Minä taas saatan tietää tarkalleen ja ehdottomasti mitä en halua, vaikka en osaisikaan päättää mitä haluaisin. Olisi hankalaa matkustaa samaan suuntaan, jos molemmat olisivat ehdottomia.
- Puolisoni on hauska tarinankertoja, minä taas se huvittavien juttujen aihe. 😀 Meillä on hyvä synergia toistemme huvittamiseksi.
Toisinaan matkailu on kompromisseja ja kultaisella keskitiellä menoa
Pieniä kompromisseja joutuu takuulla tekemään aina, jos ei matkusta yksin. Kun päädytään kompromisseihin, on tärkeintä, että asiaan suhtaudutaan positiivisesti – huolimatta siitä, osoittautuuko kultainen keskitie lopulta itselle mieleiseksi.
Toisinaan matkustaminen saattaa tuoda eteen suurempiakin kompromisseja.
Olen kerran ehdottanut all inclusive -lomaa jonkun todella edullisen tarjouksen houkuttelemana ja “pitäisihän sellaista nyt kerran kokeilla” -perusteella, ja puolisoni katsoi minua kuin olisin tullut hulluksi. Hän puolestaan yritti vakuutella, että Dubai voisi olla ihan kiva talvilomakohde kohtalaisen lentomatkan päässä. Minä kuitenkin pidin pääni enkä halunnut Dubaihin, sillä paikka ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.
Jossain vaiheessa sitten päädyimme tavallaan kompromissiin näiden kahden välillä, kun päätimme lähteä täysihoitolomalle Persianlahden risteilylle. Toiveissamme oli ollut joskus kokea myös risteilyloma, joten siinähän sitä sitten saatiin kolme kärpästä yhdellä iskulla.
Reissulla huomattiin, että Persianlahden maat eivät ole meidän paikka. Ja ruokaelämykset jokapäiväisine ruokapaikan valitsemisineen ovat meille liian tärkeitä reissuelämyksiä, jotta meistä olisi all inclusive -matkalle ja joka päivä samassa ravintolassa syömään.
Ei meistä risteilyfanejakaan tullut, mutta emme pidä aivan mahdottomana ajatusta, että joskus vielä menisimme risteilylle. Silloin kohteen tosin pitäisi olla poikkeuksellinen, kuten Norjan Hurtigruten-reitti. Tai ehkä risteily voisi olla lyhyt, kaksi tai kolme yötä, ja sitä voisi käyttää samalla paikasta toiseen siirtymiseen.
Vaikka kompromissireissulta ei uusia suosikkeja löytynytkään, oli se silti hyvä reissu ja hieno matkakokemus. Eikä vähiten sen vuoksi, että silloinkin matkakumppanina oli ihan paras tyyppi. ❤️
Kuka sinulla on yleensä matkakumppanina? Jaa kommentteihin muisto hänestä. Kehu, kiitä tai kerro vaikka hauskasta kommelluksesta.
Lue myös:
- Reissukemioista – pariskunta matkalla
- Hauskoja ja helposti mukana kulkevia pelejä matkoille
- Käymämme Kreikan saaret ja postaukset saarista
- Kreikan parhaat saaret – neljä suosikkiani
- Upea Kykladien saarihyppely: paluun jälkeiset tunnelmat reissusta ja saarista
22 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Tämä oli hauska aihe, täytyypä harkita, jos itsekin tekisimme vastaavan. Mekin reissataan käytännössä aina yhdessä. Olemme onneksi pääasiassa matkailijoina samankaltaisia ja pidämme samoista asioista. Varsinkin noita täydentäviä eroavaisuuksia kuitenkin löytyy ja meillä on yleensä aika selvät roolit esimerkiksi matkojen suunnittelussa. Minä pääasiassa teen aina suunnitelmat kohteeseen kuin kohteeseen, mutta Marika etsii puolestaan sopivat majoitukset.
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Hei ehdottomasti toteutatte postauksen teidän eroavaisuuksista, yhtäläisyyksistä ja toisiaan täydentävistä eroavaisuuksista! Olisi niin mielenkiintoista lukea, vaikka jonkunlainen käsitys teistä ja teidän ”rooleista” onkin jo syntynyt. 🙂
Satu
Hei,
Etsiessä matkakohdetta toukokuun alkuun huomasin ajautuneeni lukemaan mielenkiintoisia postauksiasi.
Kreikan haluaisin kokea, joten varsinkin juttusi 4 parhaasta saaresta kiinnosti.
Heräsi vain kysymys matka-ajankohdasta…onko toukokuun eka viikko liian ”kuollutta”??
En kaipaa turistimassoja mutta noin muuten; palvelut, ravintolat? Entä sää? Rannallamakoilu ei enää 50 + ikäisenä enää niinkään kiinnosta, toki aurinko ja lämpö ja uiminen. Ja kauniita maisemia ja sitä fiilistä haluaa tietenkin nähdä ja kokea. Etelä-Italia (Puglia ja Sisilia) ovat toisena vaihtoehtona. Reissukaverina oma mies😊.
kaukokaipuun kourissa Satu
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Hei Satu! Ihanaa kun eksyit lukemaan. 🤗
Toukokuun alku on ainakin minun makuun erinomainen ajankohta matkustaa Kreikkaan! Sesonki ei ole vielä kiivaimmillaan, mutta ei silloin missään nimessä ole kuollutta. Tarvittavat palvelut ja löytyvät taatusti ja parhaat ravintolat ovat auki ympäri vuoden, sillä kreikkalaiset syövät paljon ulkona.
Säät voivat toukokuussa olla vaihtelevia, mutta itse lähtisin säiden puolesta silloin matkaan ihan hyvillä mielin, vaikka esim. viime vuoden toukokuu oli (tämä kokemus Kykladeilta) todella kummallinen: alkupuoli oli ajankohtaan nähden poikkeuksellisen kylmä ja kuun viimeisellä viikolla lämmöt nousivat sitten kertaheitolla poikkeuksellisen korkeiksi! Todennäköisimmin päivisin on kuitenkin mukavan lämmin, mutta illaksi kannattaa varata neuletakki. Alkukesästä uimavedet eivät tietysti ole vielä kovin lämpöiset Euroopassa.
Tuon kyseisen postauksen saarista Kreeta on Kreikan lämpimimpiä saaria ja sen aurinkovarmemmalla etelärannalla sijaitseva Paleohora voisi olla kiva kohde. Neljästä suosikkisaarestani valmismatkoja tehdään myös Naxokselle, mutta ei näköjään vielä toukokuun alussa. Omatoimisesti pääsee tietenkin minne vain.
Kysy ihmeessä, jos mieleen tulee muuta kysyttävää. Jos valitset kohteeksi Kreetan, niin kannattaa myös valita se kohde sieltä tarkoin. Kreeta on todella suuri saari, ja vaikka joka paikassa siellä on omat hyvät puolensa, niin kohteet ovat kuitenkin hyvin erilaisia keskenään. Näistäkin minulta saa tietysti kysyä, jos kohdevalinta Kreetalla mietityttää. 🙂
Ihanaa tulevaa reissu teille joka tapauksessa! Toukokuun alkuun ei ole lopulta enää kovin pitkä aika… 🙂
Minna
Kiitos, ihana ja kiinnostava postaus!
Minä olen meillä aamuvirkku ja heti valmis enkä missään nimessä nuku päivällä. Mies on hiljaa heräilevä ja pitää lepäilystä… Minä haluan mennä, tehdä ja tulla, liikkua, mies taas nauttii ihan paikallaan olemisestakin. Siinä varmasti suurimmat eroavaisuutemme. Yhteneväisyyksiämme ovat: kohdeideat, ruokapaikan valinnat, samat nähtävyydet kiinnostavat, pidämme monenlaisesta ruoasta, ihailemme maisemia, haluamme kokea.
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Kiitos Minna! Kiva kun kerroit myös teidän samanlaisuuksista ja eroavaisuuksista, minustakin näistä on mielenkiintoista kuulla. 🙂
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Tämä pisti miettimään. Reissuilla on etupäässä ollut mies (kolme eri miestä) mukana. Aiempi aviomies, jonka kanssa vietin 18 vuotta, koki matkailun täysin turhaksi. Ei siis matkustettu. Toisen kanssa ehdin käydä yhdellä matkalla, ennen kuin hän kuoli. Kolmas oli väliaikainen… Ja nyt on yhden kanssa matkattu monta vuotta. Hermo on mennyt jokaisen kanssa. Mutta kyllä tämä puoliso on parempi kuin yksinään matkustaminen 😀 Seuraavaksi kokeillaan ensin yhden, sitten toisen ystävän kanssa matkustamista. Sen jälkeen taidan olla asiantuntija jo?
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Olet kyllä jo nyt reissukavereiden suhteen täysi asiantuntija. 😀 Ihanaa, että tämän puolison kanssa matkustat mieluummin kuin yksin. Nappaa tästä itsellesi haaste ja kirjoita teistä matkakumppaneina vähän tarkemmin blogiisi?
Aila ja Juha
Hei ja kiitos rehellisestä avautumisesta! Eroavaisuudet kuuluvat ihmisten luonteisiin, tapoihin kohdata muita ihmisiä ja mielenkiinnon kohteisiin. Se joustavuus, josta kirjoitit, on muutenki tärkeä ominaisuus, mutta korostuu matkoilla, jolloin matkakumppani on 24/7 vierellä. Joku kodinvaihtokumppani sanoi meistä kerran:”Sie spricht viel, aber versteht nicht alles, Er versteht allers, aber sagt nicht.” Yleensä tullaan toimeen…
Juha
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Osuiko tuo analyysi teistä oikeaan? 😉 Olisi mielenkiintoista lukea teidänkin eroavaisuuksista ja yhtäläisyyksistä – ottakaa tästä blogihaaste? 🙂
Aila ja Juha
Kyllä tuo analyysi osui oikeaan siitä, mitä teemme kun kohtaamme muita ihmisiä. Tämä haaste olisi kyllä kiva, olisi paljon muutakin analyysiä kuin tuo, jonka Juha nosti meistä. (Ja anteeksi Juhan oikeinkirjoitusvirheet, hän on kuitenkin meistä se, joka saksaa osaa parmmin.)
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Jään odottamaan mielenkiinnolla postaustanne. 😉
Stacy Sofia Siivonen
Nyt, kun kerta sanoit, niin reissaan lähes aina yksin ja koska muutenkin olen lähes aina yksin, en osaa edes toimia muuten. Minulta puuttuu päästä palikka sen suhteen, kuinka toimitaan ryhmässä ja tuo erilainen unirytmi on juuri sellainen asia. Voin hyvinkin kuvitella, että kaipaisin pienten päikkäreitten vetäisyä tai että haluaisin painua vällyihin aika varhain. Useimmissa maissa alkaa paras aika mässyn syömiselle silloin, kun minä painun nukkumaan.
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Jos on tottunut olemaan ja tekemään suurimmaksi osaksi itsekseen, niin matkallelähtö seurassa olisi varmasti aika hankalaa. Matkaseuralaisen pitäisi varmaan olla todella samanlainen tyyppi!
Nadine G / Via Per Aspera Ad Astra
Aika lailla samoilla suurilla linjoilla ollaan mekin. Ilmeisesti tasapaino eroavaisuuksien ja yhtäläisyyksien välillä vaikuttaa myös koko parisuhteen pysymiseen kasassa.
Meillä on juuri samalla tavalla, puolisoni on enemmän aamuihminen kuin minä, ja hän tarvitsee huomattavasti vähemmän unta. Kahvia hän ei juo lainkaan siinä, missä minä juon kahden edestä 😀.
Mekin oltiin enemmän kiinnostuneita patikoinnista kuin museoissa, mutta sitten kävimme parissa paikassa täällä Maltalla. Nyt olen asiassa aivan eri mieltä.
Meilläkin on omat tehtävämme matkanteossa: minä varaan majoituksia sen aikana, kun puolisoni etsii lippuja ja katsastaa aktiviteetteja kohteessa.
Reissasimme pitkään kahdestaan sekä mieheni isompien lasten kanssa aina välillä, mutta sitten meille syntyi yhteinen lapsi, joten homma otti eri suunnan. Nyt reissuja meillä on monessa eri kokoonpanossa: kumpikin yksin (yleensä työmatkoja), kumpikin kahdestaan lapsen kanssa (mm. road trippejä) sekä kolmistaan ja isommassa porukassa.
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Ehdottomasti parisuhteessa täytyy olla tasapaino eroavaisuuksien ja yhtäläisyyksien välillä, ja varmasti ne samat jutut heijastuvat myös puolisoihin matkakavereina. 😀 Olen tosin kuullut myös pariskunnista, joiden matkamieltymykset- ja tavat eivät istu sitten ollenkaan yksiin, mutta muuten yhteiselo menee ihan mukavasti. 😄
Tuo on myös hyvä pointti, että kyllähän ne mieltymykset ajan saarossa usein muuttuvat. Muutaman vuoden päästä sitä ihmettelee, että miten on jaksanut tuollaisia juttuja tai ei ole tajunnut tällaista.
On varmasti mielenkiintoista, kun matkustelee eri kokoonpanoilla. Erilaiset matkaseurueet tuovat väkisinkin aina hiukan erilaista kulmaa reissuun. 🙂
Eveliina / Reissukuume
Tää oli ihana hyvän tuulen postaus! 🙂 Ja yllättävän paljon löysin samaa noista teidän eroavaisuuksista: sama meno siis täälläkin!
Täytyypä miettiä, jos tämän toteuttaisi omassakin blogissa 🙂
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Kiva kuulla että ilahdutti, ja olisi tosi hauskaa, jos kirjoittaisit blogiisi vastaavan. Lisään mielelläni sitten postaukseen linkin sinun postaukseen. 🙂
Mare Kinanen
Hauska aihe.
Itse matkustelen miehen kanssa ja onneksi jaetaan mieltymykset melko lailla sopivasti. Ei tarvitse niin ihmeemmin ratkaista että kenen mukaan ollaan ja mennään. Helppoa. Ja myös tärkeää, jotta saa rauhoittua loman/elämän viettoon kun ei tarvitse miettiä, että mitä tuo toinen meinaa 😀
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Kiitos! Aiheen saa kopioida myös omaan blogiin. 😉
Niinpä, se helpottaa kummasti – sekä reissulla että elämässä muutenkin – kun rinnalla on tuttu kaveri. 😍
Melissa Laitakari
Reissuilla ei nukuta tai nukutaan vähän, sillä nähtävää ja koettavaa on paljon, nukkua ehtii muulloinkin. Minä ja mieheni innostutaan aika nopeasti kaikesta. Mieheni tosin on kova jarruttelemaan ennen kuin matka alkaa mutta kun pääsee vauhtiin, niin meno on samaa luokkaa kuin minunkin.
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Kuulostaa hyvältä, että käynnistymisen jälkeen olette samassa tahdissa. 😀