Kimolos: Kreikan ystävällisin saari

• Mikä matka: Saarihyppely Kykladit + Ateena
• Reitti: Santorini (vain menolento) – Folegandros (3 yötä) – Milos (3) – Kimolos (2) – Sifnos (4) – Serifos (2) – Ateena (2)
• Ajankohta: 18.5. – 3.6.2023

“Kimolos on kuin Milos sata vuotta sitten.” Näin meille kuvaili Kimolosta autovuokraamon työntekijä Miloksella, kun lähdimme kohti Kimolokselle menevää lauttaa. 

Tämän kommentin lisäksi tiesin Kimoloksesta ennakkoon tuskin mitään. Mehän päädyimme suuntaamaan saarelle siksi, että kysyin ennen reissuamme Instagramissa, mille saarelle ihan vain nimen perusteella meidän pitäisi mennä. Kimolos voitti, ja alun perin käynti oli tarkoitus toteuttaa pelkkänä päiväretkenä Milokselta. Miloksella sitten päätimmekin, että jäämme Kimolokselle yöksi.

Milokselta Kimolokselle on vain noin 20 minuutin lauttamatka, ja odotimme mielenkiinnolla, millaisen aikamatkan noin lyhyt väli muka tekisi. Emme tietenkään ajatelleet, että Kimoloksella kaikki olisi jäänyt sadan vuoden takaiseen. Toteamuksen takana täytyy olla kuitenkin jotain perää, sillä se todettiin ihan normaaliin äänensävyyn, ei huumorilla tai ironisesti. 

Lausahdus oli mielenkiintoinen myös siksi, että Kimolos ei ole poikkeuksellisen eristäytynyt Kreikan saari, vaikka sinne pääseekin vain lautalla. Oikeastaan aivan päin vastoin: sen vain 20 minuutin lauttamatkan päässä oleva naapurisaari Milos on Kreikan saareksi kohtalaisen suuri, ja siellä on vieläpä kansallinen lentokenttä. 

Huolenpitoa Kimoloksella

Olimme varanneet majoituksemme keskeltä Kimoloksen ainoaa kylää, Choriota. Sataman ja Chorion välillä on vain reilu kilometri, mutta koska Chorio sijaitsee kukkulan päällä, päätimme, että otamme satamasta bussikyydin tai taksin. Kilometrinen ylämäki matkatavaroiden kanssa olisi ollut liikaa auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta ja lämpötilan ollessa hellelukemissa.

Saaren julkisesta liikenteestä vastaava minibussi olikin sopivasti paikalla satamassa lauttamme saapuessa. (Myöhemmin huomasimme, että saarella on vain yksi taksi, joten taksi ei välttämättä ole aina samoin tein saatavilla. Mutta asiat kuten kuljetus järjestyy Kimoloksella varmasti aina, tavalla tai toisella.) 

Bussikuski katseli meitä päästä varpaisiin, kun menimme ovelle laukkuinemme. “Minne matka?” hän kysyi tuimasti. Sain sanottua, että menemme kylään, ja hän ohjasi meidät nostamaan laukut sisään auton peräoven kautta. Pikkubussissa soi perinteinen kreikkalainen musiikki, kun köröttelimme ylämäkeä kohti Choriota.

Nousimme bussista päätepysäkillä ja päätimme kiertää parinsadan metrin päässä olevalle majoituksellemme kylän laitamien kautta kävellen, sillä pääsisimme kirjautumaan sisään vasta tunnin päästä. “Hei, tiedättekös te missä teidän majoituksenne on? Kylä on tässä suunnassa”, huusi bussikuski peräämme. Kuskin tuima ilme oli jo pehmennyt ja äänensävy oli huolehtiva. 

“Tiedämme, mutta ajattelimme mennä täältä”, vastasimme. “Ei siellä ole mitään. Missä te majoitutte?” kysyi kuski. Kerroimme paikan nimen, ja kuljettaja viittoi meidät toiseen suuntaan. “Se on ihan tässä, kävelette vain tätä katua eteen päin”, huolehti kuljettaja. Kiitimme ja totesimme toisillemme, että parempi vain lähteä osoitettuun suuntaan. Kuski ei selvästi antaisi meidän lähteä toista kautta ja joutua eksymisvaaraan.

Tuttavallisuutta Kimoloksella

Kävelimme majoituksemme ohi kohti kylän pääaukiota. Jokainen matkalla vastaan tullut paikallinen tervehti meitä. Istahdimme aukiolla olevan tavernan pöytään juomalle, ja siinä istuskellessamme tavernan omistaja pyysi meiltä apua tavernansa pöytien tämän kesän maalin värin valitsemiseen. Juomien kyytipojaksi hän tarjosi meille ladeniaa, paksupohjaista kimoloslaista pizzaa. 

Ladenian lisäksi toinen tyypillinen kimoloslainen tuote on kaktuksen hedelmät eli kaktusviikunat ja niistä tehdyt tuotteet, kuten hillo (joka on ihan täydellistä juustojen kyljessä). Jos jokin Kimoloksella on “pakko”, niin näiden kahden tuotteen maistaminen!

Kun lähdimme tavernasta, omistaja varmisti, tiedämmekö missä majoituksemme sijaitsee. Majoituksellemme päästyämme olimme olleet Kimoloksella noin tunnin ja kävelleet vain muutaman sata metriä.

Tuona aikana olimme vaihtaneet tervehdykset joka ikisen vastaantulevan kanssa, valinneet tavernan sen kesän pöytien värin ja joka käänteessä oli pidetty huolta, että emme varmasti eksyisi. 

Jos Miloksella ollessamme tunsimmekin, että emme ihan saaneet kiinni saaren olemuksesta ja se jäi jotenkin etäiseksi, niin Kimolos sen sijaan imaisi meidät sisäänsä samoin tein. Olimme varanneet Kimolokselta majoituksen vain yhdeksi yöksi, mutta päätimme oitis, että emme lähde yhden yön jälkeen.

Pienellä saarella on arkista nähtävää

Kimolos on pieni saari ja varsinaista nähtävää on Chorion ulkopuolella hyvin vähän. Kiersimme saaren rannat, joista suosikkimme uimapaikaksi oli valkoista pikkukiveä oleva Prassa (Agios Georgios). Siellä vesi näytti erityisen upean väriseltä valkoista rantaa ja kalliota vasten.

Noin kilometrin päässä Chorasta sijaitsevalla Elephant beachillä voit nimen mukaisesti nähdä elefantin – tosin vain kallion, joka näyttää elefantilta. 

Elefanttirannalla on myös värikäsovisia syrmata-taloja. Meiltähän jäi Miloksen kuuluisat syrmatat näkemättä, mutta tilanne korjaantui nyt Kimoloksella. Syrmatat ovat aivan veden rajassa olevia perinteisiä rakennuksia, joiden alakerroksessa kalastajat säilyttivät veneitään ja ylemmässä heillä oli asunto. Kuulin, että kalastajat valitsivat oviensa värin veneensä värin mukaan. Nykyisin syrmatat ovat enää harvemmin perinteisessä tarkoituksessaan, ja niistä on tehty sen sijaan lomamajoituksia. 

Hienohiekkainen Mavrospilian ranta on taas täydellinen paikka auringonlaskun aikaan. Rannan edustalla meren pohjassa on myös muinaisen, uponneen Ellinikan kaupungin rauniot, joita pääsee tutkiman snorkkeloimalla.

Saaren kuuluisin taverna on Kalamitsi, joka sijaitsee saman nimisellä rannalla noin 4 km:n päässä Chorasta. Kuulimme tavernasta jo Miloksella ollessamme, kun majoituksemme isäntä George suositteli sitä kerrotuamme suuntaavamme Kimolokselle. Myös Kimoloksen majoituksen pitäjä suositteli Kalamitsi-tavernaa, joten pitihän siellä käydä. Puiden varjossa lähes rantaviivalla merta katsellen oli täydellistä nauttia kuuman päivän lounasta.

Viehättävä Chorio

Parasta tekemistä Kimoloksella on kierrellä Chorion kujia ja seurailla elämänmenoa ympärillä. Chorio ei ole suuren suuri, mutta me jaksoimme tallata samoja viehättäviä katujen sokkeloita uudestaan ja uudestaan. Kimoloksen pääkylä on monin paikoin rosoinen, mutta ei kuitenkaan rähjäinen. Pidimme siitä esteettisesti todella paljon, ja tunnelmaltaan ehdottomasti vieläkin enemmän.

Pikkuruisen saaren pienessä kylässä on kontrastisesti yllättävän massiivinen Panagia Odigitrian kirkko. Kirkon vierellä olevaa aluetta kutsutaan Agoraksi. Agorassa on jokunen putiikki, baari ja taverna, ja alue on kuin kylän modernimpi ostoskatu – moderni siis Kimoloksen mittakaavassa. 

Agorasta pääsee pujahtamaan Kastroon, eli kylän keskellä olevan vanhan linnoituksen raunioituneiden muurien ja sinne kunnostettujen asuintalojen sokkeloon. Kimoloksen Kastro on yksi tunnelmallisimpia Kastroja, joita olen Kreikan saarilla nähnyt. Tämän reissun saarista kolmella, Folegandroksella, Kimoloksella ja Sifnoksella, oli kaikilla todella todella upeat Kastrot.

Ihmiset ja elämänmeno tulevat nopeasti tutuiksi Kimoloksella

Paikallisesta elämänmenosta saa kiinni äkkiä. Kaduilla aina uudestaan vastaan tulevat tai kahviloissa istuskelemassa näkyvät paikalliset kasvot tulevat nopeasti tutuiksi. Ihmisiin kiinnittää väkisinkin toisella tavalla huomiota, kun he tervehtivät – ja Kimoloksellahan kaikki tervehtivät, ihan joka kerta vastaan tullessa. 

Kafeneion miesporukasta tunnistaa hänet, joka maalaa taloja ja toisen, jonka on nähnyt ympäri saarta keräämässä kapriksia. Aamulla leipomossa työskennellyt nuori mies onkin iltapäivällä marketin kassalla. Monta kertaa vastaan tullut nainen on kylän ainoan taksin kuljettaja ja pienellä traktorilla paikalle pyyhältänyt mies ruokkii kylän kissoja.

Pikkutraktorit ovat muuten Kimoloksella suosittu menopeli jopa keskellä kylää, ihan kuin sähköskootterit kotimaan kaupungeissa. Kylän kujilla traktoreillaan huristelevat asukkaat hymyilyttivät aina. Paitsi silloin, kun majoitut saaren ainoan apteekin vieressä, jonne paikallisilla on joko asiaa tai muuten vain tapana tulla vaihtamaan kuulumiset jo kukonlaulun aikaan, äänekkäällä traktorillaan paikalle karauttaen. Äänieristyksestähän muuten mukavassa majoituksessamme ei ollut tietoakaan.

Kimoloksen apteekki on suloisin näkemäni: perinteinen, siniovinen kreikkalainen talo, jota koristaa bougainvilleaköynnös ja lukuisat ruukkuihin istutetut kasvit. Myös saaren terveysasema toimii kukkasin koristellussa pikkuisessa talossa. 

Moni asia Kimoloksella on hieman vanhanaikaista tai vähän kotikutoista, ja ymmärsimme hyvin, mitä autovuokraamon työntekijä Miloksella tarkoitti sanoessaan, että Kimolos on kuin Milos sata vuotta sitten.

Kimolos on Kreikan ystävällisin saari

Vaikka Kreikasssa ollaankin yleisesti hyvin vieraanvaraisia ja ystävällisiä, niin kruunaan Kimoloksen käymistäni saarista Kreikan ystävällisimmäksi!

Kun autovuokraamo ei ollut auki sinne mennessämme, huikkasi läheisessä liikkeessä oleva myyjä, että hän voi antaa vuokraamon pitäjän numeron. Tai oikeastaan, hän voi soittaa tälle itse. Kuulin kaupassa ostosten hinnan väärin ja annoin hassun summan rahaa, niin myyjä pahoitteli vilpittömästi, että oli hämmentänyt minua puhumalla minulle ensin kreikkaa. 

Ystävällisyys näkyi monissa pienissä jutuissa, mutta mikä parasta, huolenpito, välittömyys ja ystävällisyys tuntuu kimoloslaisille luonnolliselta, eikä pelkästään asiakaspalveluhengessä opetellulta tavalta toimia. Kyse ei ole pelkästään ihmisten sanoista tai teoista, Kimoloksella vain on yleisesti ottaen tuttavallinen ja lähestyttävä tunnelma. 

Onko Kimolos täydellinen Kreikan saari?

Sympaattinen, suloisesti vanhanaikainen, ystävällinen, tuttavallinen, ei pakettiturismia… Tuleeko näistä eväistä jo täydellinen Kreikan saari? Varmasti jollekin! Kimoloksen poikkeuksellinen tunnelma ja uskomattoman idyllinen Chorio teki vakutuksen, ja se oli täydellinen fiilistelysaari parin yön ajaksi. Mutta minun täydelliseksi saarekseni Kimolos on kuitenkin liian pieni. 

Jos haluat kokea pittoreskin, idyllisen ja perinteisen Kreikka-kokemuksen kompaktissa paketissa, niin mene Kimolokselle. Ja unohda pelkkä päiväretki Milokselta, pysähdy aistimaan saaren tunnelmaa vähintään yhdeksi yöksi. Haluat ehkä olla pitempäänkin.

Miltä Kimolos vaikuttaa?

Tule seuraamaan blogia Instagramiin! ➡️ kreikan_saaren_metsastys

Lue myös:

• Folegandros ja Kreikan kaunein kylä
• Milos: saari johon uskoin rakastuvani
• Kykladit + Ateena: ensifiilikset matkan jälkeen
• Kykladit on saarihyppelyklassikko: yhteenveto reissustamme (vuoden 2022 saarihyppely)