Auringonlasku Karpathoksella
Saaret,  Saarihyppely

Telendos: piskuinen saari Kalymnoksen kupeessa

Telendos

  • Väkiluku: 50-90 (lähteestä riippuen)
  • Pinta-ala: 4,6 km²
  • Saariryhmä: Dodekanesia
  • Irtosi Kalymnoksesta omaksi saarekseen maanjäristyksessä 535 jaa.
  • Meren alle jäi tuolloin kaupunki, jonka nimi mahdollisesti oli Panormos, ja jonka raunioita on edelleen nähtävissä meren pohjassa.

Minulla on taipumus romantisoida kaikkea pientä. Minitalot tai asuntoautoelämä kuulostavat kauhean tunnelmallisilta, ja lempiherkkuni ovat aina miniversioita normaaleista. Siksi ei varmaan ole yllättävää, että sama pätee myös saariin, ja pienet saaret vetävät minua erityisesti puoleensa.

Minikokoisen Telendoksen saaren isosisko on tunnetumpi Kalymnos, jonka suojissa se sijaitsee, ainoastaan 700 metrin ja 5-10 minuutin pituisen venematkan päässä.

Oli itsestään selvää, että Dodekanesian saarihyppelyllä Kalymnoksella ollessamme kävisimme myös Telendoksella.

Majoituksemme sattui sijaitsemaan kätevästi aivan Telendokselle kulkevien veneiden laiturin naapurissa Myrtiesin kylässä.

Puolisoni nimesi saaren oitis Jukka Hildénin hatuksi, sillä Telendoksen siluettia hallitsee 460 metrin korkeuteen ylettyvä Rachi-vuori, ja se kohoaa varsin hattumaisen muotoisena Myrtiesistä katsottuna. Olimme siis saaneet ihailla lähisaarta jo Kalymnokselta käsin ennen kuin matkasimme paikan päälle sitä tutkimaan.

Veneet kulkevat kesäaikaan puolen tunnin välein koko päivän ajan ja matka maksoi 2 €. Lyhyt matka taitettiin kalastajaveneen tapaisella, polttoaineen katkusta ja runsaasti tupruavasta savusta päätellen niistä kalastushommista kuitenkin jo eläkkeelle päässeellä sellaisella. 

Telendoksen saari
Kun saaren alkaa nähdä hattuna, sitä ei voi enää olla näkemättä.

Paikallista elämää pienessä idyllissä

Perille saavutaan pieneen kalastajasatamaan, suoraan saaren asutus- ja palvelukeskittymään vierelle.

Kaikki saarella on sijoittunut tuolle pienelle kaistaleelle rannan läheisyyteen: muutamat tavernat, jokunen matkamuistoja myyvä  puoti, pieni marketti, paikallisten asuttamat talot ja pari turisteillekin majoitusta tarjoavaa paikkaa. 

Telendoksen rantapromenadi kulkee aivan askeleen päässä merestä ja valokuvauksellisia, pieniä kalastusveneitä näkee sen varrella vähän väliä. Rantakadun takana risteilee pari laattamaisin kivin kauniisti päällystettyä kujaa, joiden ylle ihmeköynnökset muodostavat paikka paikoin katoksen. Saaren asukkaat tervehtivät ovenpielissä istuessaan yhtälailla niin ohikulkevia naapureitaan kuin turistejakin.

Tuo pieni alue on yksi suloisimpia ja idyllisimpiä missä olen koskaan ollut!

Siellä saatoin hetken aikaa kuvitella, miltä tuntuisi olla osa tuollaista pientä saariyhteisöä. Asua viehättävällä kujalla, valkoiseksi kalkitussa talossa, jonka pihalla komeilee bougainvillea ja puutarha on täynnä tuoksuvia yrttejä.

Kävelimme pitkin rantaa myötäilevän katua. Tien loppuessa jatkoimme eteenpäin poluksi muuttunutta reittiä pitkin. Käännyimme takaisin Paradise Beach -kyltin kohdalla. Paratiisirannalla nimittäin olisi pitänyt olla ilman vaatteita, ja me aioimme pitää ne tällä reissulla päällä. 😀

Suuntasimme sen sijaan saaren toisella puolella olevaa Hohlakas-rantaa kohti, sillä aurinko laskee sille puolelle saarta, ja olimme paikalla sopivasti illan suussa. 

Polkua kulkiessamme näimme yksinäisen vuohen lisäksi ainoastaan yhden ihmisen. Tunnistin hänet keltaisesta repustaan samaksi noin 15-vuotiaaksi pojaksi, jonka olin nähnyt tulevan kanssamme samalla lautalla Kalymnokselle pari päivää aiemmin. Poika oli samassa venekyydissä myös tullessamme Kalymnokselta Telendokselle.

Matkoilla on aina hassua, kun samoihin ihmisiin törmää hieman eri paikoissa. Ihan kuin alkaisi saada tuttuja!

Meidän mielikuvituksessamme poika oli matkalla hoitamana vuohia, sillä asutusta siellä suunnalla saarta ei vaikuttanut olevan.

Taverna Telendoksella

Jäimme ihailemaan upeaa auringonlaskua Hohlakas-rannalle laskeutuvan kukkulan päälle ja auringon laskettua suuntasimme tavernaan illalliselle. Halusin ehdottomasti jäädä sinne syömään ja tunnelmoimaan saarta myös illan tultua. Kreikassa kylät heräävät eloon iltaisin, usein vasta auringon laskettua, ja pienimmäkin kylät saattavat tuntua yhtäkkiä vilkkailta ja olevan täynnä väkeä! 

Seurasimme tavernassa istuessamme, kuinka reilu kymmenkunta lasta ja nuorta kerääntyi pikkuhiljaa yhteen viettämään aikaa. Iästä riippumatta, pikkulapset ja teinit yhdessä. Mietimme saaren asukaslukua ja ajattelimme, että siinä olivat kenties kaikki Telendoksen lapset. Pienellä saarella ei voi olla liian kranttu seurastaan, kun ikätovereita ei välttämättä ole.

Näimme myös kuinka koko perhe saapui muutaman metrin päässä olevasta kodistaan rantaan kalastamaan. Ensin alle lapset isoäidin kanssa, sitten perheen äiti ja lopulta isäkin. Lapset tosin livistivät paikalta polkupyörillään saaren nuoremman sukupolven perään nähtyään heidän menevän ohi, huolettomasti paidattomina ja uimashortseissaan.🤗

Minun silmissäni pienen saaren idylli kiteytyi tuohon perheeseen: Omalta ovelta on vain muutama askel rantaan, jossa päivän päätteeksi kalastellaan yhdessä, ja jos meri suo, nostetaan herkkuja seuraavan päivän ruokapöytään.

Lapset tulevat ja menevät, eikä heistä tarvitse olla sen enempiä huolissaan. Autottomalla saarella ei tarvitse jännittää teiden ylittämisestä pyöräillen ja naapurit komentavat kotiin kun sen aika on.

Kalastava perhe Telendoksella

Päiväretkikohde vai pidemmän pysähdyksen väärti?

Hetken jo mietin, kuinka tunnelmallista olisi viettää aikaa juuri tuollaisella, kenties juuri tuolla saarella. Paikassa, jossa ei olisi käytännössä mitään virikkeitä eikä muuta tekemistä kuin istua oven suussa tervehtimässä ohikulkevia ihmisiä, kuunnella päivät pitkät kirjoja ja käydä toisinaan kalassa. 

Todellisuudessa se ei sopisi minulle, enkä taitaisi viihtyä siellä edes lyhyttä aikaa. Mutta yhtälailla kuin tapaan romantisoida kaikkea pientä, tunnen toisinaan myös tietynlaista autiosaariromantiikkaa yksinkertaista elämää kohtaan. 😛

Onnistun pääsemään irti romanttisista kuvitelmistani, sillä tiedän, että Kreikan noin 230 asutun saaren joukosta löytyy minulle paremmin sopiva.

opaskyltti Telendoksella
Kaikki Telendoksesta.

Telendoksella viihtyy lomailemassa pidempään, jos haluat kokea aidosti äärimmäisen rauhallisen saaren, tai kaipaat lomaltasi ensisijaisesti lepoa ja leppoisaa oleskelua.

Päivänsä voi viettää tavallisella tai nudistirannalla, ja saarella on jokunen patikointireitti sekä mahdollisuus kalliokiipeilyyn. Kalymnos on vain kivenheiton päässä, ja sinne piipahtaa helposti viettämään päivää tai vaikka illalliselle, jos kaipaa hetkellisesti hieman vilkkaampaa meininkiä. 

Minulle päivä- ja iltaretki oli varsin sopiva annos Telendosta ja riittävä aika nauttia sen idyllistä. Pidin siitä, että lyhyt välimatka Kalymnokselle mahdollisti helposti sen, että saarella saattoi nauttia iltatunnelmasta siellä yöpymättä.

Syötyämme illallisemme Telendoksella edessä oli vielä pilkkopimeä venematka takaisin Kalymnokselle.

Saaren lapset ja nuoret olivat siirtyneet laumana lähelle venelaituria. Hieman ennen veneen lähtöaikaa lapsijoukosta erkani yksi, ja huomasimme tämän keltareppuisen pojan tulevan laituria kohti.

Hän tuli jälleen samaan kyytiin kanssamme, mutta tällä kertaa työn merkeissä. Poika rahasti matkustajat tottuneesti ja vastarannalla hän toivotti poistuville matkustajille hyvät yöt kokeneen asiakaspalvelijan elkein. 

Kiinnostaako sinua enemmän pienet ja rauhalliset vai suuret ja vilkkaat saaret, vai kenties joku siltä väliltä?

Postauksen kansikuvassa ihailemme Telendoksen taakse laskevaa aurinkoa Kalymnokselta käsin.

Lue lisää Dodekanesian saarihyppelystämme:

 

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.