Taverna Portes: kuin vip-vieraina konsanaan
Voit jakaa postauksen tästä:
Taverna Portes, Agios Nikolaos, Kreeta
Eräs mieleenpainuvimmista ruokailuistamme oli Kreetalla, Agios Nikolaoksessa. Pyysimme tuolloin ruokapaikkasuositusta hotellimme sympaattiselta omistajapariskunnalta. Olimme kertoneet haluavamme syödä perinteistä kreikkalaista ruokaa, ja kysyimme, missä he itse käyvät syömässä.
Saimme heiltä vinkin ja päätimme mennä täysin sen mukaan. Ajattelimme, että koko ikänsä Agios Nikolaoksessa asuneiden ihmisten suosituksiin kannattaa luottaa.
Löysimme perille suositeltuun tavernaan Google mapsin opastuksella. Taverna sijaitsi alueella, josta emme takuulla olisi keksineet lähteä etsimään illallispaikkaa. Ja vaikka olisimmekin jostain syystä kävelleet sen ohi, niin ilman saamaamme suositusta emme todennäköisesti olisi astuneet sisään.
Ensisilmäyksellä paikka näytti melko pelkistetyltä, ehkä paikallisten suosimalta kahvilalta. Kreikassa miehet tapaavat istuskella kahvilassa turisemassa päivänpolttavissata asioista, ja sisääntulon luona istuikin vanhempi herrasmies, ikään kuin kavereitaan odottaen.
Esillä ei näkynyt mitään tyypillistä rekvisiittaa kuten menuja, joista voisi päätellä, että kyseessä on taverna. Olimme myös tapamme mukaan liikkellä huomattavasti paikallisia aikaisemmin, joten pöydät eivät olleet vielä täyttyneet asiakkaista ja ruoka-astioista. Menimme kuitenkin rohkeasti sisään ja pyysimme ruokalistat.
Ruokalistoja ei ollut, vaan meille kerrottiin sinä iltana tarjolla olevat ruokalajit.
Valitsimme luetelluista annoksista viisi tai kuusi jaettavaksi nelihenkisen seurueemme kesken. Emme olleet aivan varmoja mitä kaikkea tilasimme, sillä ruokalistojen lisäksi välillä puuttui yhteinen kieli. Tarjoilijana toimiva perheen tytär puhui englantia hieman haparoiden, ja me ymmärsimme kreikaksi vain jonkin verran ruokasanastoa.
“En oikeastaan pidä punajuuresta, mutta näitä äitini tekemiä punajuuripyöryköitä rakastan”, sanoi tarjoilijamme.
Niiden lisäksi otimme ainakin mustapapupataa, lihapataa ja salaattia.
Lue lisää kreikkalaisesta ruuasta täältä: Kreikkalainen ruoka: mitä, missä, milloin ja miten?
Suomalaiset ystävät
Tarjoilijatytär halusi tietää mistä olemme. Kun kävi ilmi, että olemme suomalaisia, tytär ilahtui ja kertoi isänsä puhuvan suomea! Suomen kieli oli tarttunut hänelle, ei suinkaan turisteilta, vaan hänen työskennellessään merillä ja käytyään siinä yhteydessä myös Suomessa.
Niistä ajoista tosin oli jo aikaa – ei vain vuosia vaan vuosikymmeniä – ja ehkä hänen suomensa oli aikojen saatossa hieman ruostunut. Mieleen oli kyllä jäänyt sanoja tai sanontoja, mutta eihän niiden merkityksiä voi aina muistaa… Realistisempi kuvaus olisi kenties ollut, että hän tietää muutamia sanoja, kuin että hän puhuu suomea. Mutta se oli sivuseikka se. Olimme löytäneet yhteyden!😊
Pian meitä kutsuttiinkin jo “suomalaisiksi ystäviksi”, ja omistaja muisti kertoa tämän kaikille syömään tulleille paikallisille. He kohottivat meille tervehdykseksi maljoja pöydistään, kuin tärkeille vieraille konsanaan.
Tunnelma oli loistava, ja ensialkuun pelkistetyltä näyttänyt taverna muuttui silmissämme kodikkaaksi. Seinille ripustetut erilaiset puiset ovet koristivat tavernaa sympaattisesti, ja takaseinää hallitsevista tynnyreistä saimme karahviimme mainiota talon viiniä.
Saimme seurata, kuinka kolme sukupolvea työskenteli tavernassa rinta rinnan. Ovella päivystävä herrasmies ei ollut ystäviään odottava asiakas, vaan perheen isoisä, jonka tehtävänä oli tervehtiä sisääntulijat.
Olimme yhtä mieltä siitä, että kaikki spontaanisti ja ilman enempiä miettimisiä valitsemamme annokset olivat herkullisia! Vaikka olimme tilanneet ruokaa jo alun perinkin reilusti, niin emme voineet vastustaa kiusausta: tilasimme vielä hieman lisää. Tarjoilija ei liioitellut kehuessaan äitinsä punajuuripyöryköitä, joten niitä nyt ainakin tarvittiin toinen satsi.
Ruuan lisäksi nautimme illan aikana myös asiaankuuluvista ruokajuomista, ja viinikarahvia taidettiin täydentää ruokailun lomassa ainakin kerran, todennäköisesti toisenkin. Aterioinnin päälle otimme vielä ouzoa. Ruuansulatuksen vuoksi, kuten Kreikassa on tapana.
Lopulta emme jaksaneet enempää, joten pyysimme laskun.
Olimme tuolloin reissussa ystäväpariskuntamme kanssa ja arvuuttelimme kaikki kuinka paljon illallisemme tulisi maksamaan. Emmehän olleet nähneet ruokalistaa ja siten myöskään hintoja missään vaiheessa, emmekä olleet huomanneet niitä kysyäkään.
Loppusumma arvaillessamme totesimme, että ilta oli ollut kaikin puolin mahtava, joten siitä ilosta maksoi mielellään sen mitä pyydettäisiin.
Taisimme kuitenkin kaikki luottaa siihen, että siellä emme tulisi huijatuiksi. Ehkä osittain siksi, että olimme mennessämme välittäneet terveiset hotellimme omistajilta. Hotellin omistaja oli myös toiminut nuorempana merimiehenä ja seilannut tavernan omistajan rinnalla aina Suomea myöten.
Paljonko lasku sitten oli? Loppusummaksi muodostui hieman yli 40 euroa. Jätimme reilun tipin ja poistuimme tavernasta erittäin tyytyväisinä. Saimme toivomamme perinteisen kreikkalaisen ruokailun, mutta lisäksi myös hauskan, täyden kympin kokemuksen.
Mikä sinun mielestäsi tekee ruokailusta enemmän kuin pelkän ruokailun? Tuleeko mieleen joku hauska tapaus?
Lue myös:
Voit jakaa postauksen tästä:
2 kommenttia
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Olisipa todella mukava saada käydä syömässä noin! Mieleen ei tullut ruokailuista muuta kuin juuri kirjoittamani Montenegro/Kroatia -reissun ensimmäinen aamiainen sekä juurikin Agios Nikolaoksessa syömämme huonot ruuat 🙁 Kumpikin siis negatiivinen kokemus. Pitäisi oppia kysymään majapaikasta suosituksia… Itse asiassa tulee kolmaskin ateriointi mieleen, vaikka olosuhteet eivät kummoiset olleetkaan. Paras nauttimani ruoka oli pari vuotta sitten Tallinnan Scotland Yardissa, yllättäen 😀
Kati
Moi Raija! Tiedät ainakin minne suunnata syömään, jos palaat Agios Nikolaokseen. 😉 Me kysytään ruokapaikkasuosituksia lähes aina majapaikoistamme, mutta suhtaudutaan niihin kuitenkin aina yhden ihmisen mielipiteenä, ja tarkistetaan mitä muuta paikasta sanotaan. Tämän kohdalla kävi kyllä hyvin!
Me ollaan myös tykätty aina Scotland Yardista, mukava tunnelma ja ruoka hyvää. En kyllä muista ollanko syty mitään isompaa, vai ennemminkin naposteltavia/pientä syömistä.