Tulivuoren kraatteri Nisyroksella
Saaret,  Saarihyppely

Vulkaaninen Nisyros – erilainen Dodekanesian saari

Voit jakaa postauksen tästä:

Nisyros

  • Väkiluku: 1008
  • Pinta-ala: 41 km²
  • Pääkylä: Mandraki
  • Saariryhmä: Dodekanesia
  • Saariryhmän muut pääsaaret: Astypalaia, Kalymnos, Karpathos, Kasos, Kastelorizo, Kos, Leros, Patmos, Rodos, Symi ja Tilos
  • Matkamme ajankohta: Elokuu 2018

Nisyros sijaitsee Dodekanesian saaristossa ja siellä valinnanvaraa saarien suhteen riittää: pääsaaria on 12 ja asuttuja saaria yhteensä 26.

Näin jälkeen päin ajatellen tuntuu lähes uskomattomalta, että onnistuin valitsemaan niiden joukosta vain muutaman hyppelyllemme. 😂 Enkä todellakaan tiedä kuinka sen tein, sillä valinnat eivät varsinaisesti kuulu vahvuuksiini! 

Nisyroksen kohdalla vaakakupissa painoi vahvasti sen uniikki piirre: saarella on nimittäin aktiivinen mutta nukkuva tulivuori.

Mahdollisuus käydä kraatterilla ja vulkaanisen saaren maisemat tekivät Nisyroksesta sen verran kiinnostavan ja erilaisen kohteen, että se päätyi yhdeksi Dodekanesian hyppelyn etapeistamme.

Nisyroksen suhteen odotukset kohdistuivat lähinnä maisemiin, ja se sai olla muuten suhteelllisen rauhassa ennakko-odotuksilta, joita toisinaan saarille asetan. Olin kyllä sen suhteen utelias, sillä Nisyros on yksi tuntemattomimmista ja pienimmistä käymistämme saarista. Saaresta löytyi suhteellisen vähän käyntikokemuksia, ja mitä vähemmän tietoa onnistuu etukäteen löytämään, sitä uteliaammaksi tulee. 

Lue myös tämä: Millaista ja kenelle saarihyppely on (ja miksi se on upea tapa matkustaa)?

Mukulakivitaidetta kaduilla

Meidän lisäksemme Nisyroksella lautalta pois jäävien joukossa oli vain muutamia muita, joilla oli matkatavarat mukanaan. Suurimmalla osalla oli matkassaan vain käsilaukku tai kaulassa roikkuva kamera, sillä Nisyros sijaitsee suuren ja suositun Kosin naapurissa ja valtaosa Nisyroksen kävijöistä tulee sinne vain päiväretkelle. 

Lähdimme vetämään matkalaukkujamme kohti majapaikkaamme, joka oli kävelyetäisyyden päässä satamasta, saaren pääkylässä Mandrakissa.

Päiväretkipainotteinen turismi vaikuttanee siihen, että saarella ei ole kovinkaan paljon majoitusvaihtoehtoja, joten vinkkini Nisyrokselle menijälle on varata majoitus  etukäteen. 

Lue aiheesta lisää täältä: Majoituksen varaaminen omatoimimatkalla tai saarihyppelyllä

Mandraki on kompaktin kokoinen, mutta ei kuitenkaan ihan pieni. Se tuli minulle yllätyksenä, sillä oikeastaan olin odottanut Mandrakin olevan kokoluokkaa kaksi katua ristissä.

Sen sikin sokin risteilevillä kujilla ja pitkällä rantabulevardilla riittää katseltavaa ja käveltävää enemmän kuin etukäteen ajattelin.

Päiväsaikaan sen kapeat kujat olivat täynnä ryhmiä, jotka kiersivät siellä oppaan johdolla. Salakuuntelimme välillä oppaiden tarinoita ja erkanimme sitten omille poluillemme pitkin Mandrakin mukulakivistä tehtyjä teitä. 

Pienillä kivillä päällystetyt kadut ovat tyypillisiä Dodekanesian alueelle, ja meidän näkemistämme upeimmat olivat ehkäpä juuri Nisyroksella. Katuja päällystävät pienet kivet on ladottu mitä hienoimmiksi kuvioiksi – kirjaimellisesti katutaidetta! 

Portaat Nisyroksella
Pegasos mukulakivistä

Illalla jäljellä olivat enää muutamat saarelle majoittuneet turistit ja paikalliset. Mandrakin tunnelmallisella keskusaukiolla, jossa valtavan fiikuspuun alla on muutama taverna ja leipomo, oli turistimassojen puuttumisesta huolimatta eloisa meininki paikallisten kokoontuessa sinne koko suvun voimin istumaan iltaa. 

Mekin päädyimme illalliselle yhteen keskusaukion tavernoista, juuri sen fiikuspuun alle.

Tarjoilija kysyi meiltä mistä olimme ja kuinka olimme päätyneet saarelle yöpymään, sen verran harvinaisia yöpyvät turistit siellä tuntuivat olevan. Ja suomalaiset turistit sitäkin harvinaisempia, sillä tarjoilija sanoi, ettei muistanut tavanneensa sinä kesänä yhtään suomalaista – olimme kuitenkin reissussa aivan elokuun lopulla, kesäkauden jo alkaessa taittua loppuaan kohti! 

Nisyroksen illassa saimme nauttia myös pehmeän pastellisista auringonlaskuista. En tiedä, ovatko auringonlaskut Nisyroksella aina niin kauniita, vai olivatko ilmankosteusprosentit vain täydellisesti kohdillaan, mutta meitä siellä ainakin hemmoteltiin upeilla auringonlaskuilla!

mustekalat narulla

auringonlasku Nisyroksella

Beach Buggy alle ja menoksi!

Päivällä taas oli aika tutkia saarta ja erityisesti vierailla saaren tärkeimmällä nähtävyydellä, Stefanoksen kratterilla – sen takiahan sinne oltiin oikeastaan päädyttykin.

Vuokrasimme sitä varten puolisoni toiveesta Beach Buggyn. Hän oli aina halunnut kokeilla sellaista ja Nisyrokselle se onkin mitä järkevin kulkupeli, sillä saarella ei ole kovinkaan paljon kunnollisia autoteitä. Beach Buggy on kieltämättä hauska kulkuväline ja sen kyydissä lämpimässä säässä ja merimaisemissa ajelemisessa on aivan omanlaisensa fiilis!

Täytyy kyllä mainita myös sen varjopuoli: on nimittäin todella äänekäs menopeli. Buggyn meteli on pitemmän päälle rasittavaa ja vierustoverin kanssa on hankala keskustella, joten minä valitsen jatkossa kulkemiseen mielummin auton, mikäli tiet vain ovat auton mentävässä kunnossa. Ja noh, jos ne taas eivät ole, niin todennäköisimmin ne ovat myös  sellaisia, joilla en kauhean mielelläni ajelisi muutenkaan… Kerron tästä lisää tuonnempana.

Minulla ei tuolloin vielä ollut vastamelukuulokkeitani, joita ilman en nykyään mene minnekään, mutta olisivat kyllä olleet Buggylla ajellessa todella kova juttu.

Puolisollani oli jo vastamelukuulokkeet tuon reissun aikana. Ne vaan olivat menneet reissun aikana rikki, sillä Rodokselta Symille mennessämme laineet pärskivät sen verran kovaa, että ne kastelivat sekä meidät että kuulokkeet, kun istuimme yläkannella! Ajellessamme hän todella kaipasi niitä.

(Olen kertonut rakkaista kuulokkeistani tässä jutussa: 5 mukavuutta lisäävää asiaa, joita ilman en matkusta. Eli vinkkinä vaan, mikäli Beach Buggylla mielii ajella: suosittelen lämpimästi vastamelukuulokkeita, jos sellaiset sattuu olemaan!)

Mutta matkaan! Vuokraamon nainen näytti meille kartasta, mitkä tiet olisivat ajettavissa myös Beach Buggylla. Sitten hän viittoi kädellään, mihin suuntaan meidän pitäisi lähteä. Kratteerille kun ei mene kuin yksi ainoa tie.

Kraatteri kaikista perspektiiveistä

Saapuminen kalderalle on vaikuttava kokemus useammallekin aistille. On upea näky, kun kraatterin näkee ylhäältä päin, rinteeltä käsin. Kraatteria lähestyttäessä aktiivisen tulivuoren voi myös haistaa, kun rikinkatku leijuu koko ajan voimakkaampana nenään. 😝

Kraatterin pohjalle pääsee kävelemään pientä pääsymaksua vastaan. Siellä täällä maassa näkyi reikiä, joista tuprahteli pistävän hajun lisäksi kuumaa höyryä. Höyryävät kohdat oli aidattu, mutta kyllä minua silti vähän jännitti siellä.

Epätodelliset maisemat olivat kuitenkin ehdottomasti pienen jännittämisen ja hajuista kärsimisen arvoiset.  

Kraatteri ja varoituskyltti
Tuonne alas menimme, hajuista ja höyryistä välittämättä!
No okei, vähän ne hajut pisti nyrpistämään nenää.

Olimme ajelleet kraatterille Emporeioksen kylän kautta, ja sieltä olimme jo nähneet pienen ensivilauksen kraatterista ylhäältä päin.

Kraatterilta jatkoimme matkaamme kalderan toisella reunalla Emporeiosta vastapäätä kohoavaan Nikian kylään, josta avautuvat saaren ehdottomasti upeimmat näkymät alas kraatterille. (Postauksen kansikuvassa kratteri on kuvattu juuri Nikian kylästä.)

Nisyroksella ollessaan kraatteri kannattaa mielestäni todellakin kokea sekä alhaalla paikan päällä kuin myös Nikiasta käsin ihailtuna.

Nikiasta on huikeat näköalat, mutta kylä itsessään on myös kuvauksellisen kaunis valkoiseksi kalkittuine taloineen. Koko Nisyroksella talot ovat Dodekanesian alueelle hieman poikkeuksellisesti, mutta monen kreikkalaisen postikorttimaiseman tapaan, valkoiseksi kalkittuja, ja usein niitä koristavat tietenkin siniseksi maalatut ovet tai ikkunan karmit. 

Nikian keskusaukio
NIkian kylän keskusaukiolla on kaksi tavernaa ja niiden alueet on eroteltu selkeästi: toisesessa kalusteet ovat valkoiset, toisessa siniset.

Nisyros poikkesikin aika paljon hyppelymme muista saarista sekä maisemiensa puolesta että katukuvaltaan, ja tuntuikin, että olisimme hypänneet hetkeksi kokonaan pois Dodekanesian reitiltämme!

Kun kraatteri oli nähty kaikista perspektiiveistä, jatkoimme matkaamme muihin kohteisiin.

Lähdimme seuraamaan tietä, jonka hetken päästä huomasimme olevan ennemminkin kärrypolku kuin autotie. Beach Buggyllä sitä pitkin kyllä saattoi ajaa, ja päätimme, että emme käänny takaisin vaan jatkamme rohkeasti eteen päin. Emme löytäneet luostaria, jonka opaskylttejä vielä alkumatkasta näimme, mutta päädyimme valtavien vuohiaitausten lomasta saaren toisella puolella olevalle pienelle rannalle. 

Kun lähdimme rannalta pois päin, en halunnut ajaa enää uudestaan samaa kärrypolkua pitkin. Tie oli minun hermoilleni sittenkin hieman liian huonokuntoinen ja kapea, jyrkän rinteen reunalla ilman kaiteita kulkevaksi tieksi. 😲 Otimme toisen reitin, kun valittavana oli ajokelpoisen näköinen toinen tie.

En tiedä mitä sitten tapahtui, mutta jonkun aikaa ajaltuamme huomasimme katsovamme jälleen Stefanoksen kraatteriin! Emme tosin olleet sillä kraatterille menevällä ainoalla asfalttitiellä, vaan täysin sitä vastapäätä, pienellä hiekkatiellä ajamassa kalderan seinämää pitkin, alas kohti kraatteria. 🙈 

Tässä kohtaa minua jännitti vielä enemmän kuin kraatterin pohjalla ja kärrypolulla oli jännittänyt. Kraatterin alueella liikkuminen oli nimittäin rajattu vain tietyille alueille turvallisuussyistä, ja olin varma, että mikäli selviäisimme ehjin nahoin, saisimme vähintäänkin sakot seikkailustmme kalderan seinämää pitkin!

Kuvittelin meidät jo Nisyroslaiseen putkaan tulivuorirauhan rikkomisesta. 😅

Ajelimme alas päin ja pääsimme kuin pääsimmekin rinteeltä pois turvallisesti tasaisemmalle maaperälle. Kiersimme kraatterin ihan muina tyyppeinä todella kovaäänisellä Beach Buggyllamme. Meitä ei varmasti voinut olla kuulematta, mutta ei meitä kukaan tullut pysäyttämäänkään, ja pääsimme vihdoin asfalttitielle. 

Kun vihdoin pystyin huokaisemaan helpotuksesta, koska onnistuimme pääsemään rinnettä alas turvallisesti JA joutumatta tekemisiin virkavallan kanssa, minua jo vähän naurattikin vilkas mielikuvitukseni.😅

Beach buggy kraatterilla
Luotettava menopelimme

Paleokastro ja Pali

Jatkoimme vielä saaren tutkimista, mutta ainoastaan autoteiksi kelpaavia kunnollisia teitä pitkin. Kävimme Mandrakin kylän yläpuolela kohoavalla Paleokastrolla, antiikin aikaisella akropoliilla eli linnavuorella. Nisyroksen akropoliin muurit ovat Egenmeren alueen parhaiten säilyneet antiikin aikaiset kaupungin muurit ja ne on ajoitettu noin 300-400 -luvuille eaa. 

Lounaalle päädyimme pieneen Palin satamakylään. Saaren vierasvenesatama sijaisee siellä, ja purjeveneet ja jahdit köllöttelivät sulassa sovussa kalastajaveneiden kanssa. Pidin kylästä oikeastaan aika paljon. Palin rantabulevardi ei ole pituudella pilattu, mutta se on sympaattinen ja siellä on muutamia tavernoita ja jokunen myymälä. Rantabulevardin jatkeena on puiden kauniisti varjostama ranta. Palissa oli hyvä tunnelma. 

Jos menisin uudestaan Nisyrokselle, ottaisin majoituksen varmaankin juuri Palista. Pidin kyllä myös Mandrakista kauniine kapeine kujineen, mutta jostain syystä majoittuisin mielummin Palin rantabulevardin maisemissa ja kävisin sieltä käsin tunnelmoimassa Mandrakissa. Kylien välinen etäisyys on vain 4 km.

Ajoimme Palista vielä rannan myötäisesti eteenpäin. Alfalttitien päätyttyä saavuimme vaikuttavan näköiselle tummahiekkaiselle rannalle. Saaren vulkaanisuus teki todellakin maisemista erityiset kaikkialla saarella, ei vain kraatterilla! Lyesin ranta on 1,5 km pitkä ja ainoana palveluna sen alkupäässä nökötti pienen pieni rantabaari. Nisyroksella pääsee vielä nauttimaan luonnontilaisista ja koskemattomista rannoista vailla suuria turistimassoja. 

kissa ja mukulakivet

Pari yötä saarella vietettyämme sanoimme sille heipat ja siirryimme seuraavaa saarta kohti. Nisyros oli hyvä ja erityisesti erilainen ja mieleenpainuva kokemus ja jätti positiivisen fiiliksen.

Kosilla lomaileville suosittelen ehdottomasti päiväretkeä Nisyrokselle, ja Dodekanesian hyppelijöiden kannattaa mahduttaa reittiinsä yö tai pari siellä.

Meille kaksi yötä oli juuri sopivasti. Siinä ajassa ennätti tutustua saaren itseoikeutettuun vetonaulaan, Stefanoksen kraatteriin, kiertää Nikian ja Palin suloiset kylät sekä antiikin aikaisen Paleokastron ja tunnelmoida Mandrakin kujilla.

Nisyroksesta ei tullut lempisaartani, enkä löytänyt sieltä sielunmaisemaani. Voisin poiketa siellä uudelleen, mikäli se sattuisi osumaan hyppelyreitin varrelle. Hyvistä muistoista ja kokemuksista huolimatta se ei jättänyt varsinaista kaipuuta takaisin. Ehkä seikkailu kalderalla oli kuitenkin liikaa kaltaiselleni arkajalalle. 😃 

Täytyy vielä todeta, että kokemuksistahan oppii, ja luulisi, että tämän seurauksena esimerkiksi olisi oppinut välttämään epämääräisen ja kehnon näköisiä ajoteitä. Mutta eihän sitä kerrasta, sillä myöhemmin Skopeloksella ollessamme ajoimme itsemme jälleen hieman hankalaan paikkaan…

Onko Nisyros sinulle tuttu?

Tule seuraamaan blogia Instagramiin! ➡️ kreikan_saaren_metsastys

Lue myös:

 

Voit jakaa postauksen tästä:

2 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Paikka ei ollut itselleni laisinkaan tuttu, mutta kuulostaa kiinnostavalta. Tulivuoret ovat omasta milestäni todella kiinnostavia kohteita ja yleensä ne tarjoavat varsin ainutlaatuisia maisemia, niin myös Stefanokselta. Ja onhan noi valkoiset talot yhdistettynä sinisiin ikkunaraameihin aina upeita!

    • Kati

      Hei Mikko, kiitos kommentista! Samaa mieltä tulivuorista! 👍

      Mahtavaa, kun uusia, mielenkiintoisia paikkoja löytyy kokeneemmallekin matkailijalle. 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.