skiathoksen satama
Saaret,  Saarihyppely

Skiathos – saari jonka kanssa minulla synkkasi

Skiathos

  • Väkiluku: 6088
  • Pinta-ala: 48 km2
  • Pääkaupunki: Skiathos (kutsutaan myös Chóraksi, kuten saarien pääkaupunkeja tai kyliä usein kutsutaan)
  • Kuuluu Sporadien saariryhmään
  • Saariryhmän muut pääsaaret ovat Skopelos, Skyros ja Alonissos

Postaus sisältää mainoslinkkejä. Mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Olen käynyt Skiathoksella oikeastaan kaksi kertaa. Ja nyt en tarkoita sitä klassista, “ensimmäisen ja viimeisen”. Kävimme siellä kaksi kertaa saman reissun aikana, sillä lensimme sinne ja aloitimme sieltä Sporadien saarihyppelymme. Muilla saarilla kierrettyämme palasimme sitten taas Skiathokselle pariksi yöksi lentääksemme sieltä kotiin. 

Miksi se sitten tuntui kahdelta eri kerralta, eikä vain samalta reissulta? No, olimme liikkeellä alkukesästä. Menimme sinne kauden ensimmäisellä Suomesta menevällä suoralla lennolla kesäkuun alussa, ja saaren lomakausi oli selvästi vasta käynnistymässä. Saarelle saavuttuamme Skiathoksen kaupungissa oli eloisaa, mutta kuitenkin rauhallista.

Palatessamme muilla saarilla hypeltyämme Skiathokselle tuntui kuin olisi tullut eri paikkaan: Kaupungin pääkatu oli yhtäkkiä täynnä ihmisiä ja aiemmin eloisaksi kuvailemastani kaupungista oli tullut vilkas.

Paria viikkoa aiemmin vanhan kaupungin kujilla oli saanut talsia toisinaan ihan omassa rauhassaan, nyt väkeä riitti jokaiselle kadulle. Yhä useampi taverna avasi ovensa ja uusia paikkoja oli ilmestynyt kulmille, jotka jo luulimme tuntevamme.

Pidin Skiathoksesta silti ihan yhtä lailla tällä niin sanotulla toisella kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ja oli mielenkiintoista nähdä turistikauden alkamisen vaikutukset niin konkreettisesti.

Uutuudenviehätys vs. vanha tuttu

Oikeastaan… Jos se olisi mahdollista ja voisin valita, niin haluaisin aina palata uudestaan lyhyen ajan päästä edellisestä käynnistä niihin paikkoihin joista olen tykännyt!

Niin paikoista saa mielestäni kaikkein eniten irti: ensimmäisellä käyntikerralla kaupunkikartta hahmottuu päähän ja kadunkulmat käyvät tutuiksi. Takaisin tullessa kokee jälleennäkemisen ilon mutta myös intoa siitä, mitä on edessä, kun paikka on samalla jo vähän tuttu mutta paljon on vielä nähtävää. 

Toisella kerralla voi ikään kuin poimia kirsikat kakun päältä ensimmäisellä käynnillä saatujen kokemusten perusteella. Tietää vähän mitä välttää, mikä taas ehdottomasti kannattaa. Perusjutut on koluttu, voi keskittyä raapaisemaan jo hieman pintaa syvemmältä.

Tärkeää on nimenomaan se, että uusintakäynti on riittävän lähellä ensimmäistä, sillä pitkän ajan kuluessa ennättää unohtaa, ja vaikka jälleennäkeminen voi olla yhtälailla suloinen, on tutustuminen aloitettava osittain myös alusta… Kun kaikkea ei muista ja asiat muuttuvat.

Skiathoksen kaupunki on ihana!

Mutta takaisin Skiathokseen, ensimmäiselle ja toiselle käynnillemme. Ennen Sporadien saarihyppelyä olin tietenkin tutkinut kaikkia saaria, ja minulle oli muodostunut niistä tietynlainen kuva. Saaret asettuivat päässäni etukäteistietojen perusteella suosituimmuus- tai ainakin kiinnostavuusjärjestykseen, vaikka yritin kovasti välttää sitä.

Skiathos-raukka oli mielessäni Sporadeista se vähiten kiinnostava.

Ehkä tuon takia, koska ajattelin Skiathosta vähiten kiinnostavana, asetin sille myös vähiten ennakko-odotuksia. Ja paineita. Kaadoin suurimman osan paineista Alonissoksen niskaan, sillä mielessäni oli jostain syystä vahvasti, että se saattaisi olla sielunmaisemani.

Lue täältä, mitä mieltä olin Alonissoksesta.

Skiathokselle saapuminen oli todella vaivatonta: lyhyt, 3,5 tunnin suora lento, ja sen jälkeen superhelppo siirtymä lentokentältä hotellille.

Lentokenttä sijaitsee vain parin kilometrin päässä Skiathoksen kaupungin ytimestä, ja meidän hotellimme oli kaupungissa. Kirjauduimme hotelliimme ja pian jo lähdimme tutkimaan kaupunkia. 

Tärkein vinkkini Skiathokselle: Suosittelen ehdottomasti majoittumaan Skiathoksen kaupungissa.

En ole maailman paras herääjä tai varsinaisesti aamuihminen, mutta Skiathoksella aamut olivat ihania: keskeisellä paikalla sijaitsevasta hotellista oli ihana vain astua suoraan kadulle keskelle kaupunkia, joka vasta heräilee, ja mennä lähimpään kahvilaan aamiaiselle…

Jos haluat majoittua uimarannan läheisyydessä, niin valitse silloinkin majoitus heti Skiathoksen kaupungin kupeessa pienen kävelyetäisyyden päässä olevalta ranta-alueelta, Megali Ammoksesta.

Tuntui uskomattomalta, että vain muutamaa tuntia aiemmin olimme olleet vielä kotona, ja nyt jo nautimme Kreikan merestä ympärillämme, ilman minkäänlaista matkaväsymystä! 

Sekä kaupungissa että koko saaressa oli hyvä tunnelma ensi hetkestä lähtien. Ja kaikista etukäteistutkimuksistani huolimatta se pääsi yllättämään minut kauneudellaan. 

Ehkä minulla oli saavuttuamme sittenkin hieman matkaväsymystä. Minulta nimittäin pääsi melkein itku, kun tulimme vanhan kaupungin kaduilta sataman suuntaan, ja yhtäkkiä erään nurkan takaa näimme ihanan väristä vettä! Muistan edelleen, miltä minusta tuona hetkenä tuntui, kun katsoin turkoosina välkehtivää vettä ja näin pinjamännyt kaupungin sataman kahteen osaan jakavalla pienellä niemimaalla, vehreällä Bourtzilla. 😍

skiathos penkillä
Tämä penkki on mielestäni ihanin istuskelupaikka Skiathoksella!

Veden värit Skiathoksella

Skiathos on tunnettu myös Mamma Mia! -elokuvan kuvauspaikkana. Heti Bourtzin vieressä huomasin paikan, jonka tunnistin eräästä elokuvan kohtauksesta. Mamma Mia! kannattaa ehdottomasti katsoa ennen saarelle menoa, sillä kuvauspaikkoja on hauska bongailla! Elokuvan ennättää katsoa myös saarella, sillä ulkoilmaelokuvateatteri esittää elokuvaa sesonkiaikaan päivittäin.

Sekä satamaa reunustava rantabulevardi että vanhan kaupungin kujat tuntuivat juuri sopivan kokoisilta. Riittävästi katuja ja kujia tallattavaksi, jotta ympäristö on mielenkiintoinen. Ei liikaa, jotta kaupungin hahmottaa ja kokee saavansa haltuun.

Niin, siltä kaupunki oikeastaan tuntui: se oli tasan sopivan kokoinen minulle!

Skiathoksen rannat

Upeat rannat ovat saaren suurin vetonaula, ja pienehköllä saarella niille on helppo päästä myös ilman omaa vuokra-autoa.

Vesibussit liikennöivät osalle rannoista, ja mikä olisikaan parempi tapa päästä rantatunnelmaan, kuin saapua sinne veneen kyydissä! 

Rantaviivan viertä kulkee päätie ja sitä pitkin menee helppo bussilinja. Bussipysäkit on merkattu kätevästi numeroin 1-26, ja pysäkkien avulla suunnistamalla pääset helposti haluamallesi rannalle. Tai voit vain hypätä bussiin ja jäädä pois jossakin – päädyt joka tapauksessa jollekin saaren kauniista rannoista!

mandraki beach
Mandraki beach

Me hyppäsimme bussin kyytiin määränpäänämme Kanapitsan niemimaa (jep, sen nimi on todellakin Kanapitsa!), jossa teimme reippaan kävelyretken niemimaan ympäri.

Reittimme päätyi Kanapitsan rannalle, josta vaihtoehtoina oli palata päätielle ja jatkaa matkaa bussilla, tai hypätä vesibussin kyytiin. Vesibussi kerkesi mennä neniemme edestä, kun söimme lounasta rannan tavernassa.

Päätimme jatkaa matkaamme linja-autolla, linjan loppuun saakka pysäkille numero 26. Päätepysäkillä sijaitsee Koukounariesin valkohiekkainen ranta, joka on Skiathoksen suurin ja sekä Skiathoksen että koko Kreikan hienoimpia.

Vaikka emme ole niinkään rantaihmisiä ja pidämme yleensä pienemmistä ja hieman hiljaisemmista rannoista, palveluita täynnä oleva Koukounariesin ranta oli mielenkiintoinen käyntikohde meille. 

Rantaa on kehitetty ympäröivän luonnon ehdoilla ja sitä reunustavat upeat pinjamännyt. Ja niitä minä rakastan! Tajusin joskus, että paratiisiranta ei tarkoita minulle hienoa hiekkaa ja palmuja, vaan minun paratiisirantani on kehystetty nimenomaan pinjamännyillä. 😍 Koukonariesissa puiden reunustamaa turkoosivetistä rantaviivaa on yli kilometrin verran.

Rannan takana vähän piilossa on se, mikä tekee alueesta erityisen: Koukonaries on oikeastaan metsäinen niemimaa, joka erottaa meren rannan takana sijaitsevasta laguunista. Laguunin ympäristö on Natura 2000 suojelualue. 

Kävelimme metsässä ja laguunin vartta meneviä polkuja pitkin ja tunnelma oli lähes taianomainen. Näimme lintuja ja pieniä nisäkkäitä, kuten jäniksiä, mutta tuolloin siellä ei ollut ketään muita ihmisiä meidän lisäksemme. Oli hiljaista ja rauhallista, vaikka vain muutaman askeleen päässä oli kuitenkin koko saaren vilkkain ja suosituin täyden palvelun ranta polkuvenevuokraamoineen ja kaislakattoisine rantabaareineen.

Luostari ja lentokenttä

Kun palasimme Skiathokselle muilla saarilla hypeltyämme, vuokrasimme vielä päiväksi auton ja kiertelimme hieman rantoja, jotka eivät olleet aivan päätien bussilinjan varressa.

Saari on siitä erikoinen, että siellä ei oikeastaan ole muita kyliä vierailtavaksi Skiathoksen kaupungin lisäksi. Muutama asutuskeskittymä kyllä on, mutta ne eivät ole sellaisia sieviä kylämäisiä käyntikohteita. Ehkä tämä johtuu siitä, että Skiathos on pieni saari, ja kaikkialta on loppujen lopuksi lyhyt matka Skiathoksen kaupunkiin.

Ajelimme Evengelistrian luostarille, joka on rantojen ja Skiathoksen kaupungin ohella saaren ainoa nähtävyys. Luostari sijaitsee kukkulan päällä, ja ajomatkalla saa nauttia vaikuttavista maisemista. 

Mutta puhutaanpa vielä saaren lentokentästä. Se nimittäin oli meistä saaren mielenkiintoisimpia juttuja! Lentokenttä kannattaa ehdottomasti käydä kokemassa saarella ollessa myös muutenkin kuin lähtevien tai saapuvien lentojen terminaalin osalta.

Tsekkaa saapuvat ja lähtevät lennot, ja käppäile rantakatua pitkin lentokentän suuntaan reilun kilometrin verran. Saavut hiekkakentälle, jossa todennäköisesti on jo muitakin lentobongareita odottamassa koneita. 

Lento Skiathokselle laskeutuu suoraan tuon hiekkakentän yli lähes siellä olevien ihmisten päitä hipoen! Mutta ehkä vielä laskeutumistakin vaikuttavampi kokemus on seurata lähtevää lentoa. 

Valtava lentokone lähestyy hitaasti, ensin keula hiekkakentän suuntaan ja valmistautuu lähtöön. Voit vilkuttaa tässä vaiheessa koneen lentäjille! Aivan hiekkakentällä katsovien ihmisten edessä lentokone kääntyy, ja turbiinien kierrokset nousevat. Sitten kone kiihdyttää nousuun perä hiekkakentän suuntaan. 

Ne jotka eivät ottaneet todesta alueella olevia varoituksia pitää kiinni hatuistaan ja suojata lasit hiekkapuhallukselta, eivätkä varautuneet seisomaan tukevasti, tuntevat sen kyllä nahoissaan. 😱

skiathos lentokenttä

Skiathos summa summarum

Saari jonka jännittävin nähtävyys on lentokenttä, ja jossa meille ei oikeastaan tapahtunut mitään erikosta… Jossa jokaisen päivän ohjelma voisi olla samanlainen;

  1. Samoile kaupungin kapeilla kujilla.
  2. Vaeltele rantabulevardilla.
  3. Kierrä Bourtzi ja sen linnoitusrauniot.
  4. Pysähdy siellä penkille ihailemaan edessä aukeavaa näkymää kaupunkiin.
  5. Käy jollakin saaren rannoista.
  6. Käy ihmettelemässä saapuvia ja lähteviä lentoja lähietäisyydeltä.
  7. Ihaile merta joka välissä.
  8. Toista.

Tuossa Skiathos oikeastaan on pähkinänkuoressa, mutta se riitti minulle! Viihdyin siellä! 

Ihanan väristen vesien ystävänä minua hemmoteltiin Skiathoksella ylenpalttisesti. Skiathoksen vedet kaikissa sinisen ja vihreän sävyissään olivat vaan kauniimmat kuin kenties missään muualla näkemäni. 💙

skiathos mänty ja vesi

meri ja bougainvillea

Oli ihana löytää mitä tunnelmallisimpia tavernoita kapeilta kujilta, ja päättää palata sinne syömään illan hämärtyessä. Vaikka Kreikassa saakin mielestäni oikeastaan aina ja kaikkialta hyvää ruokaa, tykkäsin Sporadien saarista juuri Skiathoksen ravintolatarjonnasta eniten.

Jos minun pitäisi ehdottaa paikkaa, jossa pääsee helposti ja yhdellä kertaa nauttimaan lomasta tunnelmallisessa pienessä vanhassa kaupungissa sekä upean meren äärellä rannalla, valintani olisi empimättä Skiathos!

Jos Skiathokselle on suoria lentoja tarjolla… Mene sinne!

Kun tulee aika siirtyä eteenpäin, Skiathokselta on todella kätevät lauttayhteydet niin muille Sporadien saarille kuin mantereellekin. Naapurisaaret ovat riittävän lähellä, joten niille voi hyvin tehdä ihan vain päiväreissuja, jos Skiathoksen lomaansa kaipaa lisää tekemistä.

Sporadit ovat muuten erinomainen kohde, jos olet aloitteleva saarihyppelijä tai haluat helpon hyppelyreitin! (Tämä tosin edellyttää suoraa lentoa Suomesta Skiathokselle, sillä suoran lennon puuttuessa sinne pääseminen on hieman hankalaa.)

Lue lisää saarihyppelystä: Millaista ja kenelle saarihyppely on (ja miksi se on upea tapa matkustaa)?

Skiathos ei ehkä ole paikka, jossa haluaisin olla pitkään, joten luulen, että se ei ole sielunmaisemani. Haluan kuitenkin ehdottomasti mennä sinne uudestaan, sillä meillä synkkasi sen verran hyvin, että asia vaatii lisää perehtymistä. Ja tiedän, että ainakin muutamien päivien tai noin viikon mittaiselle visiitille kaupunki on minulle aivan täydellinen. 😍

Skiathoksesta tuli suosikkini Sporadien saarista. Tosin sinne palatessani haluan ehdottomasti käydä taas myös muillakin saarilla, sillä kyse ei ole siitä, että en olisi pitänyt niistäkin. Meidän kemiamme vaan kohtasivat kaikkein parhaiten Skiathoksen kanssa!

Sporadien pääsaarista meillä on käymättä vielä Skyros, jonka senkin aion mahduttaa seuraavalle saarihyppelyllemme niillä suunnilla. Eihän sitä tiedä, jos vaikka Skyros on sittenkin juuri se paikka… 

Oletko sinä käynyt Sporadeilla? Onko suosikkisi Skiathos vai joku muu?

Muut postaukseni Sporadeista:

Täällä majoituimme Skiathoksella:

 

2 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    En ole käynyt, ainakaan vielä. Tuo vesi kyllä on todella kauniin väristä ja hyvin olet sen saanut myös kuviin näkyviin, joskus tuntuu, että vesi ei välttämättä näytä kuvissa yhtä maagiselta. Tuo muuten voisi ollakin hauska idea, että palaisi matkan aikana samaan kohteeseen uudestaan. Itselleni käi silloin tällöin juuri niin, että jää kaivelaan että olisi ollut kiva tutustua vielä johonkin kohteen paikkaan ja toisaalta nauttia niistä hyväksikoetuista vielä enemmän.

    • Kati

      No jep, noiden vesien suhteen sattui kyllä reissullamme aurinko paistamaan juuri oikealla tavalla, kuvausenkelit olivat kohdillaan ja mitä lie, jotta ne kaikki mahdolliset veden värit onnistuttiin saamaan kuviinkin!

      Blogin kuvat on muuten suurimmaksi osaksi puolisoni ottamia, joten niistä kiitos hänelle. Täytyy vielä todeta, että onneksi puolisoni on ollut innokas kuvaaja reissuillamme! Muuten minulla ei olisi mitään millä kuvittaa blogia, sillä reissujemme aikaan ei ole ollut tietoakaan siitä, että jonain päivänä päätän ruveta kirjoittamaan blogia! Minä nimittäin olen todella surkea valokuvaaja (en edes ymmärrä miten voin olla niin huono siinä, sillä mulla on aina ihan hyvä visio niistä kuvista… 🙈), ja siksi en juurikaan ota kuvia.

      Saarihyppelyillä meillä on useimmiten ollut meno/paluulennot samasta paikasta, joten silloin sitä väkisinkin menee samaan paikkaan uudestaan. Kun ei olla uskallettu ihan siihen lentopäivään jättää paluuta hyppelyltä sille saarelle, mistä lento lähtee, niin ainakin sen yhden yön enättää viettää siellä uudestaan.

      Mutta ollaan me muillakin reissuilla tehty samaa, esim. Tatravuorila kesäaikaan kierrellessä palattiin Zakopaneen uudelleen, vaikka olis voitu reitittää reissu toisellakin tavalla. Siellä kävi itseasiassa samalla tavalla kuin tuolla Skiathoksella, että kausi käynnistyi sinä aikana kun kierreltiin muualla, ja kun palattiin kaupunkiin, oli meininki aivan toinen! Mut jotenkin siinä on vaan hauska fiilis palata johonkin paikkaan. Ja on ihan eri asia olla paikassa 2 + 2 yötä sen sijaan, että olisi 4 yötä putkeen. 🙂

      Kiitos Mikko kun kävit lukemassa ja kommentoimassa!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.