Skopelos – Sporadien kaunotar

Postaus sisältää mainoslinkkejä. Mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Skopelos oli saari, joka herätti kiinnostukseni Sporadien saarihyppelyä kohtaan. Olin lukenut Kreikan saaria googletellessani Skopelosta vuolaasti kehuvia tekstejä. Kaikki saarella käyneet tuntuivat rakastuneen siihen!

Ehkä osansa kiinnostukseni heräämiseen oli myös Mamma Mia! -elokuvalla, jota tiesin kuvatun Skopeloksen upeissa maisemissa. Voin sen tässä myöntää: minä olen Mamma Mia! -elokuvien fani.

Skopeloksella päästäkseen kätevintä on lentää Skiathoksen saarelle ja siirtyä sieltä lautalla Skopelokselle. Kun Suomesta sattui pääsemään Skiathokselle suorilla lennoilla, oli valinta selvä: viettäisimme lomaamme Sporadeilla saarihypellen.

Skopelos oli Sporadien hyppelymme viimeinen saari, ja etenimme sinne Skiathoksen ja Alonissoksen kautta. 

Skopelos – kaupunki kuin porrastreeni

Olimme varanneet etukäteen vain kahden ensimmäisen yön majoitukset Skopeloksella Skopeloksen kaupungista. Halusimme yöpyä myös jossain muussa kylässä, mutta emme olleet päättäneet etukäteen missä.

Ennättäisihän sitä suunnitella ja varailla sitten matkan edetessäkin!

Ensimmäinen majoituksemme sijaitsi rinteessä Skopeloksen kaupungissa. Sinne päästäkseen sai kiivetä jokusen portaan, mutta majoitukselta avautuva näkymä palkitsi porrastreenin päätteeksi. Sijainti oli rappu-urakasta huolimatta kätevä: suoraan kaupungin vanhan osan kyljessä.

Tutkimme kaupungin kujat ristiin rastiin. Skopeloksen kaupunki on tunnelmallinen katujen sokkelo täynnä pastellisävyisiksi maalattuja ovia ja ikkunapuita ja rakennuksen seiniä koristavia bougainvilleoita.

Portailta on mahdoton välttyä, sillä kaupunki on rakennettu rinteeseen. Porrassokkeloissa kunto saattaa olla ajoittain koetuksella, mutta hyvä puoli on se, että mitä ylemmäs nousee, sitä paremmat maisemat tietää edessä odottavan. 

Kaupungin kenties ikonisimmat näkymät aukeavat kiipeämällä Panagitsan kirkon rappuset sen näköalatasanteelle. Valkoiseksi kalkittu kirkkorakennus torneineen on uljas näky, ja tervehtii heti satamassa lautalla saarelle tulijoita.

On kuulema sanonta, että Skopeloksella ollessaan Panagitsan kirkolla käymättä jättäminen on synti. Siitä en tiedä, mutta ainakin silloin jää paitsi huikeista näkymistä, kun toisella puolella avautuu meri, ja toisella puolella näkyy koko Skopeloksen kaupunki. 

Skopelos ihastuttaa maisemillaan

Toisena päivänä otimme allemme vuokra-auton. Saaren tutkimisen ohella tavoitteenamme oli löytää tunnelmallinen kylä, jossa viettää ainakin pari yötä. Suunnitelmamme oli olla Skopeloksella yhteensä 4-6 yötä.

Emme olleet varanneet lauttalippuja, ja päätimme edetä siinäkin fiiliksen mukaan, kuinka monta yötä haluaisimme olla Skopeloksella.

Skopeloksen maisemat olivat Sporadien saarista ehdottomasti upeimmat!

Skopelos on vehreä saari, ja pikkuruisia kyliä tulee vastaan tämän tästä. Tieltä on jatkuvasti kylttejä toinen toistaan kauniimmille rannoille, joilla on kiva poiketa ihailemassa maisemia ja pulahtamassa aina mielen niin tehdessä.

Palasimme illalla takaisin Skopeloksen kaupunkiin saaren maisemiin ihastuneina ja hienoja seutuja nähneenä, mutta emme olleet päättäneet missä haluaisimme majoittua seuraavat yöt. Ja seuraavana aamuna kirjautuisimme jo ulos majoituksestamme.

No, ennättäisihän sitä varata majoituksen vielä illalla. Tai vaikka vasta seuraavana aamuna.

Lopulta päätimme ottaa illan rennosti ja lähteä seuraavana aamuna etsimään majoitusta ilman tarkempaa suunnitelmaa.

Mietimme, että ehkä meidän kannattaisi varata majoitus suoraan ilman varauspalvelua, kun saarella jo kerta olimme. Majoittajat arvostaisivat varmasti sitä, että heidän ei tarvitse lohkaista osaa tuotosta välityspalvelulle. 

Kirjoitin tuosta majoituksen metsästämisestä kokonaan oman tarinansa: JVG:tä Skopeloksen illassa Voit lukea sen tässä välissä tai jatkaa ensin tämän kirjoituksen loppuun…

Agios Ioannis tunnetaan Mamma Mia! -kirkkona

Kun seuraavien öiden majoitus oli saatu järjestettyä, suuntasimme viimein yhdelle koko reissun eniten odottamalleni nähtävyydelle.

Jos sanoisin, että kohteenamme oli tuolloin Agios Ioannis -kirkko, ei nimi välttämättä kilistelisi kelloja monenkaan mielessä.

Mutta kun kerron, että menimme Mamma Mia! -kirkolle, paikan tietää jo aika moni. Kuva kallion päällä kököttävästä kirkosta lienee tuttu myös monelle, joka ei edes ole kyseistä elokuvaa nähnyt.

Seutu jolla kirkko sijaitsee on jo itsessään upea, mutta kiipeäminen kirkolle kruunaa tietenkin siellä käynnin. 

En ollut huolissani siitä, että portaat olivat erittäin pitkät, vaikka tajusinkin, että en todellakaan pystyisi kirmaamaan niitä Meryl Streepin lailla ylös! 

Portaat olivat kuitenkin tiukka paikka korkeanpaikankammoiselle. Kiviaskelmat (joita sinällään oli ihan hyvä kulkea), melko kapeat portaat, jyrkkä nousu, ohut ja paikoittain heiluva metallikaide, lähes 360 näkymät  ympärillle ja alhaalla näkyvä kivikkoinen meri saivat yhteisvaikutuksena olon huteraksi. 

Eivät ne portaat ole vaaralliset tai turvattomat, mutta pelokkaalle eivät ihan helppo nakki. En voinut oikeastaan nauttia maisemista kirkolle kiivetessäni, vaan jouduin pitämään katseen tiukasti edessä olevassa askelmassa.

Ylhäällä kirkolla, tukevasti tasaisella maalla oli sitten jo helpompi hengittää ja minäkin saatoin nauttia maisemista täysillä.

Sisältä kirkko on vaatimaton pieni huone. Elokuvassa nähty kirkon sisätila ei siis ole siellä kuvattu, ja paikan hohto on ehdottomasti sen huikeassa sijainnissa, ei niinkään itse kirkossa.

Käynti Agios Ioannis -kirkolla oli ehdottomasti “pienen” jännittämisen arvoinen, eikä sitä kannata jättää väliin, jos suuntaat Skopelokselle.

Seikkaillen Sendoukiaan

Päätimme katsastaa Sendoukian merirosvohaudat. Kivihaudat sijaitsevat korkealla vuoren päällä, ja sieltä avautuu näkymät kauas merelle, Alonissoksen saarelle ja suotuisalla kelillä jopa Olympos-vuorelle asti. Pieni 20 minuutin patikointi parkkipaikalta haudoille tuntui sopivalta reippailulta.

Lähestyimme parkkialuetta, josta kävelyreitti alkaisi.

Tie oli jo muuttunut kapeaksi, lähes poluksi, ja oli aika ruohottunut. Hetken päästä tajusimme, että ei ollut mitään tietä. Tie vain ikään kuin hävisi edestämme! Ja samalla tuntui kuin se olisi hävinnyt takaantammekin.

Olimme kapealla, umpeen kasvaneella ryteikköisellä polulla, joka meni vuoren seinämää pitkin. Toisella puolella oli jyrkkä pudotus alas ja toisella pusikkoinen vuoren seinämä.

Emme uskaltaneet edes nousta autosta ulos, sillä rinteen reuna oli niin lähellä, ja toisella puolella oleva ryteikkö taas näytti käärmeiden ja muiden pelottavien asuinpaikalta. 😱

Pieni automme ei todellakaan ollut mikään maastoauto, ja oksat ja kivet hankasivat auton pohjaa. Oli selvää, että eteenpäin ei kannattanut jatkaa. Google Mapsin mukaan edessä olevalle toiselle tielle oli matkaa noin 15 km. Me emme pystyisi jatkamaan enää metriäkään!

Kääntyminen ei ollut myöskään mahdollista, joten ainoa vaihtoehto oli peruuttaa. Kun aloimme peruuttamaan, pohja kolisi ja raapiutui niin ikävän kuuloisesti, että pysähdyimme saman tien. Tässä kohtaa tuli jo vähän paniikki.

Hengittelimme hetken syvään ja arvioimme kuinka pitkään olimme ajaneet sitä hankalaa maastoa. Totesimme, että todellisuudessa emme ehkä kuitenkaan kovin montaa minuuttia.

Takanamme jonkun matkan päässä saattoi olla kohta, jossa olisi mahdollista kääntää auto. Meidän olisi pakko peruuttaa, vaikka pohja kuinka kolisisi. 

Muistelimme vuokra-autovakuutuksemme omavastuun suuruutta ja ehtoja, ja mietimme kattaako se auton pohjan vaurioita… 🙈 

Reality check auttoi ja aloimme taas peruuttaa hiljalleen. Pois oli kuitenkin päästävä, vaikka auto sitten hajoaisi allemme. Muutaman todella pitkältä tuntuvan minuutin peruuttelun jälkeen pääsimme pois polulta, autolle sopivalle tielle.

Ajelimme jännittävässä paikassa myös Nisyroksella. Huomasimme yhtäkkiä ajelevamme pitkin tulivuoren kraatterin seinämää, missä ei todellakaan olisi saanut olla… Lue siitä täältä: Vulkaaninen Nisyros – erilainen Dodekanesian saari 

Merirosvohaudat löytyvät – viimein

Etsimämme “parkkipaikka” oli  siinä, mistä hankalamaastoinen polku oli alkanut. Koska sitä ei ollut merkattu mitenkään, ja se oli oikeastaan vain hieman leveämpi tie, emme olleet tajunnet sitä. Parkkialueen vieressä oli vain pieni kyltti, joka ohjasi kinttupolulle metsään kohti Sendoukiaa. 

Minä olin jo siinä vaiheessa valmis jättämään merirosvohaudat rauhaan, kun eivät selvästi halunneet meidän niitä löytävän.

Puolisoni kuitenkin halusi mennä ja perusteli asian sillä, että olimme nähneet sen eteen jo aika paljon vaivaa! Siihen minun oli mahdotonta väittää vastaan, joten läksimme kävelemään merirosvohautoja kohti.

Itse haudat olivat arkun kokoisia kiveen lohittuja kuoppia, joissa sinällään ei ole kummemmin nähtävää, vaikka arkeologisesti tärkeitä ovatkin. Paikasta avautuivat hienot näkymät, joita pilvet tosin blokkasivat meidän käynnillämme. Jännittävät käänteet matkalla veivät tosin hieman terää maisemanautinnolta. 😛

Glossa ja Loutraki

Sendoukiasta jatkoimme Glossan kylän suuntaan. Siinä ajaessamme totesimme auton toimivan ihan moitteettomasti ja ilman kummallisia kolinoita, eikä auton alle ollut ilmestynyt parkissa olon aikana mitään huolestuttavia nesteläiskiä. 

Kylkinaarmujakaan ei onneksi löytynyt, eli selvisimme seikkailustamme hankalassa maastossa säikähdyksellä.

Glossan kylää sanotaan saaren kauneimmaksi. Monet Skopeloksen upeimmista nähtävyyksistä sijaitsevat korkealla ja perustuvat upeisiin näkymiin.

Glossan kylä sijaitsee vuoren rinteessä ja sen alapuolella oleva satamakylä on puolestaan Loutraki.

Olisimme halunneet majoittua jommassa kummassa, mutta vapaana olevat majoitukset tuolla alueella eivät houkutelleet meitä hinnaltaan tai muuten, joten jätimme majoittumisen väliin. 

Glossasta on todella upeat maisemat merelle. Rinteeseen rakennetun kylän kapeat ja mutkittelevat kujat ovat tunnelmallisia. Monet kylän kaduista on porrastettu, eikä liukkailla liuskekivikaduilla muuten olisikaan kovin helppoa kävellä! Sen verran jyrkkään rinteeseen Glossa on keksitty rakentaa.

Päivällä siellä oli hiljaista ja uskon, että illan tullen kylä olisi  vieläkin idyllisempi kokemus. Kun/mikäli matkaamme vielä Skopelokselle, haluan ehdottomasti vierailla Glossassa illemmalla ja ehkäpä yrittää uudelleen löytää sopivaa majoitusta niiltä suunnilta.

Mielestäni Kreikan kylät ovat aina parhaimmillaan iltaisin, kun kaduilla on elämää ja kaikki tavernat ja myymälät avaavat ovensa!

Kävimme Glossassa lounaalla yhdeksi Skopeloksen parhaaksi mainitussa tavernassa, Agnantissa. Agananti tarkoittaa maisemaa tai näköalaa, ja nimensä veroisesti siellä tosiaan saa nauttia ruokansa näköalan kera.

Lounaan perusteella paikkaan kannattaa mennä ehdottomasti myös illalliselle. Listalla on sekä  modernimmalla otteella valmistettuja että perinteisempiä kreikkalaisia annoksia, ja meitä kiinnostaa aina erityisesti modernisti valmistettu kreikkalaisruoka!

Illallinen Agnantissa odottaa meitä jo seuraavan Skopeloksen reissun bucket listillä.

Epäonnea auton kanssa

Glossasta ajoimme vielä tsekkaamaan Loutrakin sataman. Siellä hankaluutemme auton kanssa jatkuivat, sillä parkkeeratessamme auto nytkähti pysähtymisen jälkeen hieman, ja takapuskuri kolahti parkkipaikan takana olevaan betonimuuriin. 🙈

Tästä emme enää selvinneet vaurioitta. Tunnustimme kolhun heti autoa palauttaessamme ja tarjosimme siitä pientä korvausta, jolla asia saatiinkin sovittua.

Olemme vuokranneet auton monta monituista kertaa reissuillamme, ja tämä on ainoa kolhu joka meille on sattunut. Ehkä epäonni oli vähän tuona päivänä ilmassa. 😁

Osittain tuosta epäonnesta auton kanssa johtuen emme lähteneet autoilemaan illalliselle Agnantiin Glossaan, vaan nautimme sen Panormoksen kylässä, jossa majoituimme. Ei meille huonosti käynyt sielläkään, sillä illallinen Taverna Vasilikissa oli erinomainen, jopa yksi parhaita syömiämme perinteisiä kreikkalaisia aterioita.

Lisää Mamma Mia! -elokuvan kuvauspaikkoja

Seuraavana päivänä jatkoimme vielä Mamma Mia! -elokuvan kuvauspaikkojen jalanjäljillä. Vaikka kuvauskohteiden kiertely saattaakin kuulostaa höpsöltä, niin Skopeloksella jos missä se todellakin kannattaa. Leffan kuvaamiseen on valittu saaren monta saaren upimmista paikoista! 

Amarantosin niemi, missä  ylhäisessä yksinäisyydessään seisoo kolme pinjamäntyä, on varmasti elokuvan tunnetuimpia ja muistettavimpia kohtauspaikkoja.

Paikka on todella upea, sillä siellä olevien valkoisten kallioiden ja uskomattoman turkoosin veden kontrasti on aivan käsittämätön.

Kun mietin Skopleosta, niin mieleeni tulee ensimmäisenä juuri Amarantosin rannat ja turkoosit vedet.

Skopelos yhteen kuvaan tiivistettynä on minulle Amarantos, ja siksi postauksen kansikuvakin on juuri sieltä.

Ikävä kyllä Amarantosin alueella oli suuri maastopalo käyntiämme edellisenä vuonna, ja siitä muistona alueella oli paljon hiiltyneitä puunrunkoja.

Kastani beach puolestaan toimi kuvauspaikkana elokuvan kohtaukselle, jossa esitetään Lay all your love on me -biisi.

Biisi on yksi omia Abba-suosikkejani, kuten myös kyseinen elokuvan kohtaus, joten ei liene ihme, että jäimme juuri sinne hetkeksi uimaan ja viettämään aikaa. Kyseinen biisi soi repeatilla päässä varmaan koko siellä olomme ajan. 

Skopelos yhteenveto

Skopelos oli tukikohtamme 6 yön ajan. Niistä ensimmäiset kaksi vietimme Skopeloksen kaupungissa, sitten välissä kaksi Panormoksessa, ja lopuksi vielä kaksi yötä Skopeloksen kaupungissa. 

Vuokrasimme auton ja kiersimme saaren kattavasti. Suosittelen auton tai muun menopelin vuokrausta ehdottomasti, mikäli siihen vain on mahdollisuus.

Saari on melko pieni, ja siellä on helppo ajella (kun vaan pysyy tiellä 🙈). Kauniita kyliä, huikeita maisemia, rantoja ja nähtävyyksiäkin riittää, ja saaresta saa varmasti eniten irti, jos pääsee tutkimaan sen eri kolkkia. 

Minä olisin voinut vain ajella Skopelosta ristiin rastiin ja edestakaisin, ja huokailla ihanille maisemille – vaikka niille samoillekin uudestaan ja uudestaan.

Skopeloksen kaupunki on ihan kiva, ja tiedän että se on monen Sporadien kävijän suosikki. Minun suosikkiani siitä ei kuitenkaan jostain syystä tullut. En vain kokenut sen kanssa sellaista sielujen sympatiaa, kuten Skiathoksen kaupungin kanssa. Viihdyin paremmin Skopeloksen saaren muissa kylissä. 

Palaammeko?

Skopeloksen saari ei ollut sielunmaisemani, mutta haluan ehdottomasti palata sinne, kuten muillekin Sporadien saarille. 

Sporadeista saisi yhdistelemällä kombon, joka hipoisi mielestäni lähes täydellisyyttä: Skiathoksen kaupunki ja Alonissoksen satama kiinnitettynä Skopeloksen saareen – siitä paketista ei puuttuisi mitään!

Miltä Skopelos sinusta vaikuttaa? Onko sinulla kokemuksia Skopeloksesta tai Sporadeilta, tai matka sinne suunnitteilla? 

Tule seuraamaan blogia Instagramiin!➡️ kreikan_saaren_metsastys 

Lue lisää Skopeloksesta:

• JVG:tä Skopeloksen illassa
• Pullopostia Skopeloksella
• Vinkkejä Skopelokselle: koe ainakin nämä upeat paikat!

Postauksia Sporadeilta ja saarihyppelystä:

• Skiathos – saari jonka kanssa minulla synkkasi
• Alonissos: sievä ja kiireetön, nautittava pieninä annoksina
• Saarihyppely Sporadeilla: näin meidän reissumme meni
• Millaista ja kenelle saarihyppely on (ja miksi se on upea tapa matkustaa)?
• Kuinka paljon omatoimimatka tai saarihyppely maksaa?
• Majoituksen varaaminen omatoimimatkalla tai saarihyppelyllä

Täällä majoituimme Skopeloksella:

• *Thea Home Hotel, Skopeloksen kaupunki
• Spiros Rooms, Panormos
• *Anofli Suites, Skopeloksen kaupunki