turkoosi vesi skopeloksella
Saaret,  Saarihyppely

Skopelos – Sporadien kaunotar

Skopelos

  • Väkiluku: 4960
  • Pinta-ala: 96 m²
  • Pääkaupunki: Skopeloksen kaupunki
  • Kuuluu Sporadien saariryhmään
  • Saariryhmän muut pääsaaret: Skiathos, Alonissos ja Skyros.
  • Matkan ajankohta: kesäkuu 2019

Postaus sisältää mainoslinkkejä. Mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Kiinnostukseni Sporadien saarihyppelyä kohtaan lähti liikkeelle juuri Skopeloksesta. Olin lukenut Kreikan saaria googletellessani Skopelosta vuolaasti kehuvia tekstejä. Kaikki saarella käyneet tuntuivat rakastuneen siihen!

Ehkä osansa kiinnostukseni heräämiseen oli myös Mamma Mia! -elokuvalla, jota tiesin kuvatun Skopeloksen upeissa maisemissa. Voin sen tässä myöntää: minä olen Mamma Mia! -elokuvien fani.

Skopeloksella päästäkseen kätevintä on lentää Skiathoksen saarelle ja siirtyä sieltä lautalla Skopelokselle. Kun Suomesta sattui pääsemään Skiathokselle suorilla lennoilla, oli reittivalinta selvä: viettäisimme lomaamme Sporadeilla saarihypellen.

Skopelos oli Sporadien hyppelymme viimeinen saari, ja etenimme sinne Skiathoksen ja Alonissoksen kautta. 

Skopelos – kaupunki kuin porrastreeni

Olimme varanneet etukäteen vain kahden ensimmäisen yön majoitukset Skopeloksella Skopeloksen kaupungista. Halusimme yöpyä myös jossain muussa kylässä, mutta emme olleet päättäneet etukäteen missä.

Ennättäisihän sitä suunnitella ja varailla sitten matkan edetessäkin!

Ensimmäinen majoituksemme sijaitsi rinteessä Skopeloksen kaupungissa. Sinne päästäkseen sai kiivetä jokusen portaan, mutta majoitukselta avautuva näkymä palkitsi porrastreenin päätteeksi. Sijainti oli rappu-urakasta huolimatta kätevä: suoraan kaupungin vanhan osan kyljessä.

Uima-allas Skopeloksella
Ensimmäisen Skopeloksen majoituksemme Thea Home Hotelin terassilta avautui mukavat näköalat kaupungin ylle ja merelle.

portaat skopeloksessa

vaaleanpunaista skopeloksella

Tutkimme kaupungin kujat ristiin rastiin. Skopeloksen kaupunki on tunnelmallinen katujen sokkelo täynnä pastellisävyisiksi maalattuja ovia ja ikkunapuita ja rakennuksen seiniä koristavia bougainvilleoita. Portailta on mahdoton välttyä, sillä kaupunki on rakennettu rinteeseen. Porrassokkeloissa kunto saattaa olla ajoittain koetuksella, mutta hyvä puoli on se, että mitä ylemmäs nousee, sitä paremmat maisemat tietää edessä odottavan. 

Kaupungin kenties ikonisimmat näkymät aukeavat kiipeämällä Panagitsan kirkon rappuset sen näköalatasanteelle. Valkoiseksi kalkittu kirkkorakennus torneineen on uljas näky, ja tervehtii heti satamassa lautalla saarelle tulijoita.

On kuulema sanonta, että Skopeloksella ollessaan Panagitsan kirkolla käymättä jättäminen on synti. Siitä en tiedä, mutta ainakin silloin jää paitsi huikeista näkymistä, kun toisella puolella avautuu meri, ja toisella puolella näkyy koko Skopeloksen kaupunki. 

Skopeloksen maisemissa kelpaa ajella

Toisena päivänä otimme allemme vuokra-auton. Saaren tutkimisen ohella tavoitteenamme oli löytää tunnelmallinen kylä, jossa viettää ainakin pari yötä. Suunnitelmamme oli olla Skopeloksella yhteensä 4-6 yötä.

Olimme jättäneet joustovaraa myös siihen, milloin palaisimme Skopelokselta Skiathokselle. Emme olleet varanneet lauttalippuja, ja päätimme edetä siinäkin fiiliksen mukaan kuinka monta yötä haluaisimme olla Skopeloksella ja kuinka monta yötä ennen paluulentoa vielä Skiathoksella.

Skopeloksen maisemat olivat Sporadien saarista ehdottomasti upeimmat! Saari on vehreä, ja pikkuruisia kyliä tulee vastaan tämän tästä. Tieltä on jatkuvasti kylttejä toinen toistaan kauniimmille rannoille, joilla on kiva poiketa ihailemassa maisemia ja pulahtamassa aina mielen niin tehdessä.

Palasimme illalla takaisin Skopeloksen kaupunkiin saaren maisemiin ihastuneina ja hienoja seutuja nähneenä, mutta emme olleet päättäneet missä haluaisimme majoittua seuraavat yöt. Ja seuraavana aamuna kirjautuisimme jo ulos majoituksestamme.

No, ennättäisihän sitä varata majoituksen vielä illalla. Tai vaikka vasta seuraavana aamuna.

Lopulta päätimme ottaa illan rennosti ja lähteä seuraavana aamuna etsimään majoitusta ilman tarkempaa suunnitelmaa. Mietimme, että ehkä meidän kannattaisi varata majoitus suoraan ilman varauspalvelua, kun saarella jo kerta olimme. Majoittajat arvostaisivat varmasti sitä, että heidän ei tarvitse lohkaista osaa tuotosta välityspalvelulle. 

Kirjoitin tuosta majoituksen metsästämisestä kokonaan oman tarinansa: JVG:tä Skopeloksen illassa Voit lukea sen tässä välissä tai jatkaa ensin tämän kirjoituksen loppuun…

Agios Ioannis tunnetaan Mamma Mia! -kirkkona

Kun seuraavien öiden majoitus oli saatu järjestettyä, suuntasimme viimein yhdelle koko reissun eniten odottamalleni nähtävyydelle.

Jos sanoisin, että kohteenamme oli tuolloin Agios Ioannis -kirkko, ei nimi välttämättä kilistelisi kelloja monenkaan mielessä. Mutta kun kerron, että menimme Mamma Mia! -kirkolle, paikan tietää jo aika moni. Kuva kallion päällä kököttävästä kirkosta lienee tuttu myös monelle, joka ei edes ole kyseistä elokuvaa nähnyt.

Seutu jolla kirkko sijaitsee on jo itsessään upea, mutta kiipeäminen kirkolle kruunaa tietenkin siellä käynnin. 

En ollut huolissani siitä, että portaat olivat erittäin pitkät, vaikka tajusinkin, että en todellakaan pystyisi kirmaamaan niitä Meryl Streepin lailla ylös! Pääsee sitä hieman hitaamminkin.

Aika pian huomasin kuitenkin toisen huolenaiheen: portaat olivat tiukka paikka korkeanpaikankammoiselle. Kiviaskelmat (joita sinällään oli ihan hyvä kulkea), melko kapeat portaat, jyrkkä nousu, ohut ja paikoittain heiluva metallikaide, lähes 360 näkymät  ympärillle ja alhaalla näkyvä kivikkoinen meri saivat yhteisvaikutuksena olon huteraksi. 

Portaat eivät varmasti todellisuudessa ole erityisen vaaralliset tai turvattomat, mutta pelokkaalle ne eivät ole ihan helppo nakki. En voinut oikeastaan nauttia maisemista kirkolle kiivetessäni, vaan jouduin pitämään katseen tiukasti edessä olevassa askelmassa.

Ylhäällä kirkolla, tukevasti tasaisella maalla oli sitten jo helpompi hengittää ja minäkin saatoin nauttia maisemista täysillä.

Sisältä kirkko on vaatimaton pieni huone. Elokuvassa nähty kirkon sisätila ei siis ole siellä kuvattu, ja paikan hohto on ehdottomasti sen huikeassa sijainnissa, ei niinkään itse kirkossa.

Käynti Agios Ioannis -kirkolla oli ehdottomasti “pienen” jännittämisen arvoinen, ja suosittelen sitä jokaiselle Skopeloksella kävijälle.

agios ioannis kirkko
Yksi reissun kohokohdista!
Turkoosi meri Skopeloksella
Kirkolle kipuaminen palkitsee tällaisilla maisemilla.

Seikkaillen Sendoukiaan

Seuraavana päivinä ohjelmassa oli Glossan kylä, jota sanotaan saaren kauneimmaksi. Monet Skopeloksen upeimmista nähtävyyksistä sijaitsevat korkealla ja perustuvat upeisiin näkymiin, niin myös Glossan kylä. 

Ennen Glossaan menoa päätimme kuitenkin poiketa matkan varrella Sendoukian merirosvohaudoilla. Kivihaudat sijaitsevat nekin korkealla vuoren päällä, ja sieltä avautuu näkymät kauas merelle, Alonissoksen saarelle ja suotuisalla kelillä jopa Olympos-vuorelle asti. Pieni 20 minuutin patikointi parkkipaikalta haudoille tuntui sopivalta reippailulta.

Ajelimme kohti Sendoukiaa ja lähestyimme parkkialuetta, josta kävelyreitti alkaisi.

Tie oli jo muuttunut kapeaksi, lähes poluksi, ja oli aika ruohottunut. Meni vain hetki, kun yhtäkkiä tajusimme, että ei ollut mitään tietä. Tie vain ikään kuin hävisi edestämme! Ja samalla tuntui kuin se olisi hävinnyt takaammekin.

Olimme kapealla, umpeen kasvaneella ryteikköisellä polulla, joka meni vuoren seinämää pitkin. Toisella puolella oli jyrkkä pudotus alas ja toisella puolella pusikkoinen vuoren seinämä. Emme uskaltaneet edes nousta autosta ulos, sillä rinteen reuna oli niin lähellä ja toisella puolella oleva ryteikkö taas näytti käärmeiden ja muiden pelottavien asuinpaikalta. 😱

Pieni automme ei todellakaan ollut mikään maastoauto, ja oksat ja kivet tuntuivat hankaavaan auton pohjaa. Oli selvää, että eteenpäin ei kannattanut jatkaa. Google Mapsin mukaan olimme tiellä, jota pitkin pääsisi pois vuorelta, mutta matkaa toiselle tielle oli noin 15 km. Ja sitä “tietä” ei pystyisi eikä kannattaisi edetä enää metriäkään!

Kääntyminen ei mitenkään ollut myöskään mahdollista, joten ainoa vaihtoehto oli peruuttaa. Kun aloimme peruuttamaan, pohja kolisi ja raapiutui niin ikävän kuuloisesti, että pysähdyimme saman tien. Tässä kohtaa tuli jo vähän paniikki.

Hengittelimme hetken syvään ja arvioimme kuinka pitkään olimme ajaneet sitä hankalaa maastoa. Totesimme, että todellisuudessa emme ehkä kuitenkaan kovin montaa minuuttia. Takanamme jonkun matkan päässä saattoi olla kohta, jossa olisi mahdollista kääntää auto. Meidän olisi pakko vain peruuttaa, vaikka pohja kuinka kolisisi. 

Muistelimme vuokra-autovakuutuksemme omavastuun suuruutta ja ehtoja, ja mietimme kattaako se auton pohjan vaurioita… 🙈 

Reality check kuitenkin auttoi ja aloimme uudestaan peruuttaa hiljalleen. Pois oli kuitenkin päästävä, vaikka auto sitten hajoaisi allemme. Muutaman todella pitkältä tuntuvan minuutin peruuttelun jälkeen pääsimme pois polulta, autolle sopivalle tielle.

Olemme joutuneet vähän huonosti ajettavaksi sopivalle reitille toisenkin kerran. Tuolloin huomasimme ajavamme  Beach Buggylla tulivuoren kraatterin rinnettä, eikä siellä todellakaan olisi kuulunut ajella! Kerroin tuosta tapauksesta tässä postauksessa: Vulkaaninen Nisyros – erilainen Dodekanesian saari 

Etsimämme “parkkipaikka” oli oikeastaan aivan siinä mistä hankalamaastoinen polku oli alkanut. Koska sitä ei ollut merkattu mitenkään, ja se oli oikeastaan vain hieman leveämpi tie, emme olleet tajunnet sitä. Parkkialueen vieressä oli vain pieni kyltti, joka ohjasi pienelle polulle metsään kohti Sendoukiaa. 

Minä olin jo siinä vaiheessa valmis jättämään merirosvohaudat rauhaan, kun eivät selvästi halunneet meidän niitä löytävän. Mutta puolisoni halusi mennä ja perusteli asian sillä, että olimme nähneet sen eteen jo aika paljon vaivaa! Siihen minun oli mahdotonta väittää vastaan, joten läksimme kävelemään merirosvohautoja kohti.

Itse haudat olivat arkun kokoisia kiveen lohittuja kuoppia, joissa sinällään ei ole kummemmin nähtävää, vaikka arkeologisesti tärkeitä ovatkin. Paikasta avautuivat hienot näkymät, joita pilvet tosin blokkasivat meidän käynnillämme. Jännittävät käänteet matkalla veivät tosin hieman terää maisemanautinnolta. 😛

sendoukia
Pilvet varjostivat näkymää Sendoukiasta, mutta tekivät siitä dramaattisen.

Glossa ja Loutraki

Jatkoimme viimein matkaamme Glossan kylän suuntaan. Siinä ajaessamme totesimme auton toimivan ihan moitteettomasti ja ilman kummallisia kolinoita, eikä auton alle ollut ilmestynyt parkissa olon aikana mitään huolestuttavia nesteläiskiä. 

Kävimme myös pesettämässä auton, sillä hiekkaisilla teillä ajellessa auto oli pölyyntynyt ja koska oksat olivat tuntuneet raapivan auton kylkiä, niin halusimme nähdä oliko autoon tullut naarmuja. naarmujakaan ei onneksi löytynyt, eli selvisimme seikkailustamme hankalassa maastossa siis säikähdyksellä.

Glossan kylä sijaitsee vuoren rinteessä ja sen alapuolella oleva satamakylä on puolestaan Loutraki. Olisimme halunneet majoittua jommassa kummassa, mutta vapaana olevat majoitukset tuolla alueella eivät houkutelleet meitä hinnaltaan tai muuten, joten jätimme majoittumisen väliin. 

Glossasta on todella upeat maisemat merelle. Rinteeseen rakennetun kylän kapeat ja mutkittelevat kujat ovat tunnelmallisia. Monet kylän kaduista on porrastettu, eikä liukkailla liuskekivikaduilla muuten olisikaan kovin helppoa kävellä! Sen verran jyrkkään rinteeseen Glossa on keksitty rakentaa.

Päivällä siellä oli hiljaista ja uskon, että illan tullen kylä olisi  vieläkin idyllisempi kokemus. Kun/mikäli matkaamme vielä Skopelokselle, haluan ehdottomasti vierailla Glossassa illemmalla ja ehkäpä yrittää uudelleen löytää sopivaa majoitusta niiltä suunnilta. Mielestäni Kreikan kylät ovat aina parhaimmillaan iltaisin, kun kaduilla on elämää ja kaikki tavernat ja myymälät avaavat ovensa!

Kävimme Glossassa lounaalla yhdeksi Skopeloksen parhaaksi mainitussa tavernassa, Agnantissa. Agananti tarkoittaa maisemaa tai näköalaa, ja nimensä veroisesti siellä tosiaan saa nauttia ruokansa näköalan kera.

Lounaan perusteella paikkaan kannattaa mennä ehdottomasti myös illalliselle. Listalla on sekä  modernimmalla otteella valmistettuja että perinteisempiä kreikkalaisia annoksia, ja meitä kiinnostaa aina erityisesti modernisti valmistettu kreikkalaisruoka! Illallinen Agnantissa odottaa meitä jo seuraavan Skopeloksen reissun bucket listillä.

glossa maisema
Glossan kylä on rakennettu rinteeseen ja alhaalla oleva satamakylä on Loutraki.
maisema agnantista
Agnantista näkee kauas.

Glossasta ajoimme vielä tsekkaamaan Loutrakin sataman. Siellä hankaluutemme auton kanssa jatkuivat, sillä parkkeeratessamme auto nytkähti pysähtymisen jälkeen hieman, ja takapuskuri kolahti parkkipaikan takana olevaan betonimuuriin. 🙈 Tästä emme enää selvinneet vaurioitta. Tunnustimme kolhun heti autoa palauttaessamme ja tarjosimme siitä pientä korvausta, jolla asia saatiinkin sovittua.

Olemme vuokranneet auton monta monituista kertaa reissuillamme, ja tämä on ainoa kolhu joka meille on sattunut. Ehkä epäonni oli vähän tuona päivänä ilmassa. 😁

Osittain tuosta epäonnesta auton kanssa johtuen emme lähteneet illalliselle Agnantiin Glossaan, vaan nautimme sen Panormoksen kylässä, jossa majoituimme. Ei meille huonosti käynyt sielläkään, sillä illallinen Taverna Vasilikissa oli erinomainen, jopa yksi parhaita syömiämme perinteisiä kreikkalaisia aterioita.

kreikkalaisia ruukussa tarjottavia ruokia
Kreikkalaiset ruuat maistuvat jostain syystä parhaimmalta, kun ne tarjoillaan ruukuista. Vasilikin annokset olivat erinomaisia.

 

Lisää Mamma Mia! -elokuvan kuvauspaikkoja

Seuraavana päivänä jatkoimme vielä Mamma Mia! -elokuvan kuvauspaikkojen jalanjäljillä. Amarantosin niemi, missä  ylhäisessä yksinäisyydessään seisoo kolme pinjamäntyä, on varmasti elokuvan tunnetuimpia ja muistettavimpia kohtauspaikkoja. 

Amarantoksen kuuluisimmat puut
Skopeloksen kuuluisimmat puut.

Paikka on todella upea, sillä siellä olevien valkoisten kallioiden ja uskomattoman turkoosin veden kontrasti on aivan käsittämätön! Kun mietin Skopleosta, niin mieleeni tulee ensimmäisenä juuri Amarantosin rannat ja turkoosit vedet – siinä on minun Skopleokseni yhteen kuvaan tiivistettynä. Siksi postauksen kansikuva on juuri Amarantosista.

Ikävä kyllä Amarantosin alueella oli suuri maastopalo käyntiämme edellisenä vuonna, ja siitä muistona alueella oli paljon hiiltyneitä puunrunkoja. 

ranta amarantosissa
Palaneet puut olivat surullinen näky, mutta Amarantosin niemi oli silti upea. Tuonne alhaalla näkyvälle pienelle rannalle oli pakko mennä pulahtamaan!
vene amarantosissa
Yksityinen uimapaikka

Kastani beach puolestaan toimi kuvauspaikkana elokuvan kohtaukselle, jossa esitetään Lay all your love on me -biisi. Biisi on yksi omia Abba-suosikkejani, kuten myös kyseinen elokuvan kohtaus, joten ei liene ihme, että jäimme juuri sinne hetkeksi uimaan ja viettämään aikaa. Kyseinen biisi soi repeatilla päässä varmaan koko siellä olomme ajan. 

kastani beach
Pidämme yleensä pienistä ja syrjäisistä rannoista, mutta siistillä Kastani beachilla oli myös mukava viettää aikaa.

Skopelos yhteenveto

Vietimme Skopeloksella yhteensä 6 yötä: ensin kaksi Skopeloksen kaupungissa, sitten välissä kaksi Panormoksessa ja vielä kaksi yötä Skopeloksen kaupungissa. 

Vuokrasimme auton ja kiersimme saaren kattavasti. Suosittelen auton tai muun menopelin vuokrausta ehdottomasti, mikäli siihen vain mahdollisuus. Saari on melko pieni, ja siellä on helppo ajella (kun vaan pysyy tiellä 🙈). Kauniita kyliä, huikeita maisemia, rantoja ja nähtävyyksiäkin riittää, ja saaresta saa varmasti eniten irti, jos pääsee tutkimaan sen eri kolkkia. 

Minä olisin voinut vain ajella Skopelosta ristiin rastiin ja edestakaisin, ja huokailla ihanille maisemille – vaikka niille samoillekin uudestaan ja uudestaan.

Skopeloksen kaupunki on ihan kiva, ja tiedän että se on monen Sporadien kävijän suosikki. Minun suosikkiani siitä ei kuitenkaan jostain syystä tullut. En vain kokenut sen kanssa sellaista sielujen sympatiaa, kuten Skiathoksen kaupungin kanssa. Viihdyin paremmin Skopeloksen saaren muissa kylissä. 

Skpeloksen kaupunki korkealta
Skopeloksen kaupunkia kannattaa ihailla ylhäältä. Pangitsan kirkolta matkaa voi jatkaa vielä korkeammalle.

Skopeloksen saari ei ollut sielunmaisemani, mutta haluan ehdottomasti palata sinne, kuten muillekin Sporadien saarille. 

Itseasiassa Sporadeista saisi yhdistelemällä kombon, joka hipoisi mielestäni lähes täydellisyyttä: Skiathoksen kaupunki ja Alonissoksen satama kiinnitettynä Skopeloksen saareen – siitä paketista ei puuttuisi mitään!

Sporadit on upea ja vaivaton saarihyppelykohde. Lauttaliikenne saarien välillä on sujuvaa ja lauttoja menee tiheästi, joten matkaa voi halutessaan tehdä hyvinkin myös ilman tarkkoja etukäteissuunnitelmia ja -varauksia. 

Jos olet aloitteleva saarihyppelijä ja etsit helppoa saaristoa josta aloittaa saarihyppelykokemuksien kartuttaminen, niin mene Sporadeille! Erityisesti jos Suomesta on tarjolla suorat lennot Skiathokselle!

Millaisia kokemuksia sinulla on Skopeloksesta tai Sporadeilta? Tai onko matka sinne suunnitteilla?

Lue lisää postauksia Skopeloksesta:

Postauksia Sporadeilta ja saarihyppelystä:

Täällä majoituimme Skopeloksella:

 

6 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Onpa tuo Agios Ioannis-/Mamma Mia!- kirkko hienolla paikalla ja näkymät sieltä aivan mahtavat! Aikamoinen tuo teidän seikkailu Sendoukian merirosvohaudoille, mutta pääasia, että pääsitte lopulta perille. Minun mielestäni näkymät ovat pilvistä huolimatta varsin kivat. Niin ikään Glossan kylä näyttää tarjoavan todella hienot näkymät, mikäs tuolla olisi nauttia auringosta, lämmöstä ja tuollaisita maisemista!

  • finintirol

    Voi mamma mia kuinka nuo Kreikan saaret on hienoja. Kiva, kun on tälläinen blogi, jossa on paljon saari asiaa 🙂 Ei tuosta Skopelostakaan mitään ole aikaisemmin osunut silmiin vaikka kuin on nettiä kopeloinut.

    Oltiin vaimon kanssa jokunen vuosi sitten Ateenan eteläpuoleisella ranta-alueella ja yksi päivä tuli halu mennä saarille. Mitään niistä tietämättä kysyttiin respasta ehdotuksia. Respa esitti meille pari vaihtoehtoa ja auttoi jopa tilaamaan lauttaliput ja majoituksen. Aivan upeea palvelua, kuten Kreikassa muutenkin koimme!
    Menimme Sifnos saarelle ja oltiin siellä pari yötä. Tykättiin kovasti. Pieni saari, kiva ranta ja hieno kylä valkoista hohtavilla taloilla.

    • Kati

      Hei finintirol! Saarifani täällä ilahtuu, kun saarijutut kiinnostavat!😊

      Kreikan saaret ovat hienoja, mutta se vasta onkin upeaa, kun ne ovat niin erilaisia keskenään. Eivät välttämättä tai pelkästään siinä, miltä siellä näyttää. Kyse on siitä, että saaret ovat ihan omanlaisiaan. Kun meri eristää saaren muista paikoista, omaleimaisuus säilyy kenties paremmin ja ehkä jopa korostuu.

      Kuulostaa ihanalta tuo teidän extempore-reissu Ateenasta Sifnokselle! On mahtavaa, kun reissusuunnitelmissa on väljyyttä tehdä niin kuin sillä hetkellä parhaimmalta tuntuu.

  • Anu

    Hei olipa ihana postaus! 😊 Kiinnostaisi tietää? milloin olitte Skopeloksella? Meillä on suunnitteilla varata reissu, mutta epäilyttää se miten paljon palveluita pienellä saarella on näin koronan aikana/jälkeen.

    • Kati

      Moikka Anu! Mukava kuulla, että postauksesta oli iloa. 😊 Olimme Skopeloksella 2019, eli ennen tätä… noh, tilannetta. Itse uskaltaisin ilman muuta lähteä Skopelokselle, ja uskon että siellä on kaikki ”tarvittava”. Kyse ei ole kuitenkaan asukasluvultaan aivan pikkuruisesta saaresta Kreikan mittapuulla, eikä Skopeloksen saari ja kaupunki ole mitenkään ainoastaan turismin ympärille kehittynyt, vaan siellä eletään myös ihan normaalia paikallista elämää.

      Jos olet varaamassa reissun matkanjärjestäjän kautta, niin en usko, että heidän on järkevää järjestää matkoja paikkoihin, joissa on täysin kuollutta, eikä siellä ole matkailijoille mitään… tulisi tyytymättömiä asiakkaita. Eli pitäisin sitä ihan hyvänä merkkinä, jos matkanjärjestäjillä on sinne paketteja tarjolla!

      Julkaisen muuten tulevana sunnuntaina yhteenvedon Sporadien saarihyppelystä. Vinkkinä erityisesti, mikäli omatoiminen reissu sinne suunnille on mielessä. 😉

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.