Lippu Petroulasissa
Saaret

Eläimellistä menoa Kreetalla

Petroulas Bar, etappi Elafonissille mennessä

Tiedätkö sen, kun reissussa lähtee ajamaan jonnekin ja tietää, että pian tulee nälkä, mutta se ei haittaa, sillä sitten voi pysähtyä johonkin ihanaan paikkaan välipalalle?

Niitä ihanilta näyttäviä pieniä kahviloita tai tienvarsitavernoitahan on aina matkan varrella tämän tästä, mitä upeimmilla sijainneilla ja toinen toistaan mahtavampien maisemien äärellä. 

Ainakin niitä tuntuu olevan ja tulevan vastaan silloin, kun tarvetta pysähtymiselle ei varsinaisesti ole! Jostain syystä kahvilat katoavat kartalta täysin, kun nälkäkiukku alkaa olla lähellä tai tilanne vaatisi puskan sijaan hieman modernimmat wc-tilat. (Toisinaan tuntuu, että tienvarret tyhjentyvät niistä puskistakin silloin, kun tarve todella olisi!)

Tämä tarina kertoo tuollaisesta tilanteesta. Olimme Kreetalla, ja sen päivän ohjelmassa oli ajaa katsastamaan Elafonissin kuuluisa ranta. Elafonissin rannan vesi on upean turkoosia, ja hiekka puolestaan hehkuu valkoisena ja jopa vaaleanpunaisen sävyissä. Erikoinen väri johtuu hiekan sekaan murskautuneista simpukankuorista. 

Useista Kreetan reissuistamme huolimatta tämä yksi saaren tunnetuimmista kohteista oli meiltä edelleen käymättä. Oli jo korkea aika paikata tämä aukko Kreetan nähtävyydet -sivistyksessämme.

Lähdimme matkaan Kissamoksen kylästä, jossa tuolloin majoituimme. Aamukahvit oli jo juotu – muutenhan en olisi ollut riittävän hereillä edes auton kyydissä istumista varten. 🙈 Aamupalaa päätimme sen sijaan napata matkan varrelta. 

Kissamoksesta Elafonissille pääsee useampaa reittiä, ja päätimme valita menomatkalle rannikon myötäisimmän tien. Maisemat olivat aivan upeat, ja reittivalinta paras mahdollinen!

Ajoimme toisen reitin kautta mennessämme Paleochoraan, ja vaikka vuorien seassa Topolia-rotkon varrella on niin ikään mahtavat näkymät, vei rantareitti mielestämme voiton.

Nälkä(kiukku) kasvaa

Nautimme kiemurtelevan tien eteen tuomista merimaisemista ja ohitimme alkumatkasta useita kahviloita ja leipomoita, joista olisimme hyvin voineet napata aamiaista mukaamme.

Koska puolisoni keskittyi pitämään meidät turvallisesti mutkikkaalla tiellä, oli minun tehtäväni bongata sopiva pysähdyspaikka ajoissa.

Ympäröivät maisemat veivät kuitenkin huomiotani siinä määrin, että huomasin kahvilan usein vasta juuri ohi ajettuamme. “Pysähdytään sitten seuraavalle”, tuumimme, kun jälleen olimme hurauttaneet ohi paikasta, josta aamiaista olisi voinut irrota. 

Tilanne on oikeastaan aina sama vähänkään vuoristoisilla seuduilla ja rannikoilla: mitä korkeammalle ja mitä kauemmaksi rannikosta tie kaartaa, sitä harvemmaksi palvelut käyvät. Vatsamme puolestaan eivät tästä tosiasiasta piitanneet vaan vaativat täytettä entistä kiivaammin.

Koska nälkäkiukku ei ole kiva juttu etenkään lomalla, otin käyttöön kovat aseet: aloin manifestoimaan meille aamiaispaikkaa sinne keskelle ei mitään. 

Keskityin hetken ajan toivomaan pian matkamme varrelle paikkaa, josta saisimme syötävää. Haaveilin kreikkalaisesta jugurtista hunajan kera. Ajattelin, että tuorepuristettu appelsiinimehu sopisi sen kaveriksi hyvin. Luulen että saatoin vähän kuolatakin, sillä olin nälkäinen ja maistoin jo melkein molemmat suussani. 

Parin mutkan jälkeen edessä näkyi pieni hökkeli, joka ei varsinaisesti houkutellut pysähtymään. Sen edessä sen sijaan oli suuri mainoskyltti, joka houkutteli: jugurttia ja tuorepuristettua appelsiinimehua, kyltissä luki!

Hymyilin ja kiitin universumia, kun kurvasimme paikan eteen parkkiin. 🙏

Tuttavuutta Petroulan kanssa

Astuimme sisään pieneen rakennukseen. Paikka ei näyttänyt järin aukiolevalta, sillä emme nähneet siellä yhtään ihmistä.

Sen sijaan meidät otti vastaan keskellä lattiaa seisova aasi!

Pelästyin hieman jälkijunassa, sillä en edes heti tajunnut sen olevan oikea ja elävä! Yllättynyt huudahdukseni toi paikalle myös ihmisiä, ja saimme tilattua jugurtit ja tuorepuristetut appelsiinimehut omistajalta. Omistajan kaksi tytärtä tarjoilivat meille herkut pöytään.

Petroula ja terassi
Petroula esittelee baarinsa parhaan näköalapaikan, terassin.
petroula ja kaverit
Petroulalla oli kavereita.

Petroulas Bar on nimetty aasin mukaan, joka on luonnollisesti paikan tähti ja vetonaula.

Saimme tutustua Petroulan kanssa rauhassa, sillä siellä ei ollut muita asiakkaita ja Petroula oli erittäin tuttavallinen. Hän iski silmänsä erityisesti puolisooni, jonka käsivarsi oli jopa paljon kulhoissamme olleita jugurttiannoksia houkuttelevampi. 

Teini-ikäiset tarjoilijamme havahtuivat ja nostivat katseensa puhelimistaan, ja auttoivat komentamaan uteliasta aasia hampaineen kauemmaksi mieheni käsivarresta, kun meidän ystävälliset pyynnöt eivät tehonneet.

Pian Petroula kuitenkin koitti taas onneaan ja hivuttautui lähemmäksi. Puolisoni hetkeksi pöydälle laskeman jugurttikulhon pohjat hävisivät salamannopeasti parempiin suihin. 😂

Minä olin saanut olla siihen saakka suhteellisen rauhassa Petroulan tutustumisyrityksiltä. Mutta hitaampi syöjä kun olen, oli minun jugurtistani vielä jäljellä vaikka kuinka paljon, ja jugurtin makuun päästyään Petroula alkoi hiipiä muina aaseina minua kohti. 

Mieheni oli kuitenkin oppinut omistajan tyttäriltä toimivan äänensävyn ja käskyn, jota aasi kuuliaisesti totteli, joten sain syödä jogurttini rauhassa loppuun hänen toimiessaan aasikuiskaajana. Luonnollisesti kuitenkin vasta sen jälkeen, kun minun ja aasin yhteinen aamiaishetki oli ensin saatu kuvattua. 

Petroula ja minä
Yksin olisikin ollut tylsää syödä…

Petroulan lisäksi paikassa on näkemisen arvoiset maisemat. Petroulas Bar sijaitsee korkealla, aivan kallion reunamalla merelle katsoen.

Reunaman yli on rakennettu pieni terassi, mutta minä olen liian korkeanpaikankammoinen, että olisin sinne uskaltanut mennä nauttimaan aamiaista. Ja terassi tuntui ehkä muutenkin turhan huteralta kahdelle ihmiselle ja yhdelle aasille. 

Heipat Petroulalle

Kun orastava nälkäkiukku oli selätetty, jatkoimme matkaamme kohti Elafonissin rantaa.

Petroula saattoi meidän ulos ja kohteliaana aasina kiiruhti peräämme, saattamaan ihan sinne autolle asti. Taisi se ottaa muutaman raviaskeleenkin peräämme, kun ajoimme pois.

Luulen, että ilmassa oli pientä ihastusta ja puolisoni sai itselleen aasi-ihailijan.💘

Jos olet Länsi-Kreetalla ja sinulla on auto allasi, niin käy ihmeessä moikkaamassa Petroulaa ja ota vaikka appelsiinimehu maisemista ja aasiseurasta nauttien.

Mikäli meiltä kysytään, niin Petroulan baari on Kreetalla ehdottomasti Elafonissia kiinnostavampi nähtävyys. 😃

Loput reissustamme Elafonissille voit lukea täältä: White Lake Beach – helmi rauhallisten rantojen ystävälle Kreetalla

Onko tuttu paikka? Millaisia erikoisia tai mieleenpainuvia paikkoja sinun reissuillesi on sattunut?

Lue muita postauksiani Kreetalta:

 

4 kommenttia

  • Tiinamari

    Ihana tarina Petroula-aasista! Varmasti reissun kohokohtia, kun ei täällä Suomessa yleensä pääse aasin kanssa aamiaiselle!

    • Kati

      Kiitos kommentista Tiinamari! Olet oikeassa, oli todellakin sen verran ikimuistoinen ja yllättävä aamiaistilanne, että kuului reissun kohokohtiin!😀

    • Kati

      Ole hyvä ja kiva kun kävit lukemassa ja kommentoimassa! Ihanaa talvea sinne Kreetalle. Kerro terveisiä Petroulalle, jos niille suunnille satut. 😉

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.