Vamos – rauhan tyyssija Kreetalla

Vamoksen pieni perinnekylä Kreetalla on houkutellut minua käymään jo pidemmän aikaa. En ihan tiennyt, mitä perinnekylällä tarkoitetaan, mutta se kuulosti kuitenkin idylliseltä. Sittenhän se selviää, kun sinne menee! 

Elokuussa 2021 lomailimme Kreetalla saarta autolla kiertäen, ja sillä kertaa Vamos sujahti reitillemme sujuvasti.

Kylän sijainti Hanian ja Rethymnonin kaupunkien välimaastossa on kätevä. Vamos ei sijaitse noiden kaupunkien tapaan rannikolla vaan sisämaassa, noin 8-10 km päässä meren rannasta. Sinne on helppo poiketa kumpaisestakin suunnasta vaikka päiväseltään. Me halusimme tapamme mukaan kokea kylän ilta-aikaan ja yöpyä siellä.

Kun aika tuntui pysähtyvän

Meillä on tapana, että valitsemme joksikin matkamme majoituksista sellaisen, että siinä on uima-allas. Tuolle reissulle olimme ottaaneet uima-altaallisen majoituksen juuri Vamoksesta. Vamoksessa viettämämme päivä oli yksi reissumme kuumimpia, ellei jopa kaikkein kuumin. Lämpötila oli 39 astetta, joten allaspäivä tuli aika sopivaan kohtaan. 

Minä en tykkää ottaa aurinkoa, mutta aurinkovarjon alla on kiva rentoutua äänikirjaa kuunnellen. Koska olen kehno uimari, en oikein viihdy meressä uimassa (vaikka rakastankin katsella merta!), mutta altaaseen on mukava päästä pulahtamaan silloin tällöin. Puolisoni taas haluaa vähän paistatella auringossakin.

Nautimme täysillä majoituksemme allasalueesta, jonka jouduimme jakamaan ainoastaan meidän asuntomme yläpuolella majoittuvan kahden nuoren naisen kanssa. Ympärillä oli vain niittyjä, ja ainoat äänet joita kuulimme oli siellä laiduntavien lampaiden ja vuohien määkiminen. 

Kun ympäriltä kuului ainoastaan luonnon ääniä ja näkymätkin olivat luontoon, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt.

Oli seesteinen fiilis, vaikka tavallaan se oli vähän erikoistakin – kaupungeissa ja kylissä ympäriltä tuntuu joka tapauksessa aina kuuluvan jotain ihmiselämän ääniä. Olimme kuitenkin vain muutaman sadan metrin päässä Vamoksen keskustasta. No, se keskusta on kyllä hyvin pikkuruinen ja rauhallinen.

Vamoksen mestari

Tavaksemme oli muodostunut tuolla reissulla pelata jokaisessa kylässä, missä majoituimme, kyseisen kylän Yatzy-mestaruudesta. Altaalla aikamme oltuamme siirryimme asuntomme terassin varjoon selvittämään, kuka on Vamoksen mestari.

Vamoksessa voittajaksi pelasi puolisoni. Mestari päätti, että Vamoksen mestaruus oli itse asiassa se kaikkein merkittävin tuolla reissullamme! 😜

En vängännyt vastaan. Vamoksen mestari kuulosti kieltämättä jotenkin raflaavammalta minunkin korvaani kuin vaikkapa Kalyvesin mestari. Vai mitä mieltä olet? 

Mestari tuli miltei kruunatuksi, hieman erikoisella tavalla tosin, sillä yläpuolellamme olevalta parvekkeelta viereemme leijaili alushousut. 😂 En tiedä miksi minua jotenkin vähän nolotti, kun menin kertomaan altaalla oleville yläkerran naapureillemme, että ripustin yhdet ilmeisesti heille kuuluvat alkkarit terassimme vierellä olevalle aidalle. 

Kylillä Vamoksessa

Auringon hieman laskettua lähdimme tutkimaan Vamosta. Vanhan kylän puolelta löysimme pienen ja sympaattisen turisti-infon ja nappasimme sieltä mukaamme esitteen, joka kartan avulla kertoi vanhan kylän merkittävistä rakennuksista. 

Kiersimme vanhan kylän esitteessä mainittujen rakennusten mukaisesti ja puolisoni paljastui varsin mainioksi matkaoppaaksi. Vaikka rakennusten tiedot tulivat esitteestä, sai hyvä oppaani tarinat heräämään eloon. ❤ Kierros oli kiva tapa tutustua kylään ja sen historiaan.

Vamoksen vanha kylä on rappioromanttinen. Mukulakivikatujen varsilla asumattomat ja asutut vanhat rakennukset olivat rinta rinnan. Välillä oli vaikea hahmottaa, mikä rakennuksista oli tyhjillään ja käyttämätön ja mikä taas käytössä. Pimeällä siellä olisi ollut minusta taatusti aavemaista, mutta ilta-auringon paisteessa vanhan kylän kiertäminen oli mukavaa.

Turisti-infon lisäksi vanhan kylän puolella ei ollut mikään muu paikka auki. Käsittääkseni siellä on ainakin joitain käsityöläispajoja tai myymälöitä, mutta ainakaan aukiolevia ei osunut meidän kohdallemme. 

Tajusin, että se mitä olin mielessäni kuvitellut perinnekylän olevan, oli vanhoja mummoja kaikkien ovien pielissä tekemässä käsitöitä tai valmistelemassa ruokia perinteisin menetelmin. 

Tiedättehän, tyyliin voikirnu edessään, vatkaamassa taikinaa käsivispilällä tai vähintäänkin kuorimassa suurta kasaa vihanneksia tavallisella veitsellä. Vanhemmilla miehillä taas olisi yllään nahkaessut ja he kaikki olisivat joko nahkureita tai seppiä. 🙈 

Olin kuvitellut, että Vamokseen mennessä voisi kokea lähes matkan ajassa taaksepäin!

No, näin ei asia ollut Vamoksessa, mutta sainpahan taas muistutuksen siitä, mitä mielikuvitukseni tuppaa aina tekemään, eli romantisoimaan asioita mielensä mukaan.

Toisinaan en itsekään ihan muista, mikä olen oikeasti lukenut esimerkiksi jostain paikasta, ja mikä taas on mielikuvitukseni luoma vahva tulkinta siitä. 😂

Lähes aution vanhan kylän kierrettyämme suuntasimme Vamoksen minikokoiseen ja hellyyttävään keskustaan. Ei siellä ollut kovin paljon palveluita, mutta keskustaksi käsittämämme parin kadun varrella oli kuitenkin kaikki mitä nyt tarvita saattaa: sekatavarakauppa, jokunen taverna, pari leipomoa ja tietenkin se kahvila, missä kylän miehet (ilman nahkaessuja!) tapaavat istua parantamassa maailmaa. 

Kokkien kruunaama ilta

Päädyimme illalliselle perinteistä ruokaa tarjoilevaan Marouvas-tavernaan, jossa oli iloksemme mukiinmenevä viinilista. Toisinaan Kreikassa kaipaa illallisen palan painikkeeksi jotain muuta kuin talon viiniä, mutta ihan kaikkialla viineihin ei ole panostettu. 

Tilasimme ehkä vähän liikaa ruokaa, mutta se oli herkullista, ja hyvän viinin saattelemana saimme syötyä suurimman osan.

Tavernan kokit tarjosivat erinomaisen vatsantäytteen lisäksi asiakkailleen myös jännittävää viihdettä. Keittiössä nimittäin syttyi riita, jota puitiin äänenvoimakkuudesta säästelemättä suurin piirtein pääruokiemme ajan. Kokit kävivät vuorotellen viilentämässä tunteitaan terassilla.

Vaikka vatsa ei olisi oikeastaan enää vetänytkään, niin kaipasimme aterian päälle jotain pientä makeaa palan painikkeeksi. Ja pitihän meidän  tietysti nähdä sekin, miten ”kokkisota” päättyisi (vaikka emme kreikan kieltä ymmärräkään). 😏

Tajusimme jo jälkiruokaa tilatessamme, että kyse ei ollut pienestä makeasta. Sen meille paljasti listan ainoan jälkiruuan hinta, joka oli samaa luokkaa pääruokien kanssa. Suomalaiseen hintatasoon tottuneelle annos oli edelleen ihan järkevän hintainen jälkiruuaksi, varsinkin kun ymmärsimme sentään ottaa vain yhden jaettavaksi meidän kahden kesken. 

Makeaa tosiaan saimme, kun pöytään tuotiin perhekokoinen kakkuannos. Kakku oli ladattu kaikilla herkuilla: siinä oli kerroksittain rapeaa filotaikinaa hunajalla valeltuna, kermaista moussea ja pähkinöitä. Teimme parhaamme, jotta saimme syötyä annoksesta kohteliaan määrän. Liikaa ei passaa jättää, jotta eivät ajattele, ettei meille kelvannut.

Kokkisotakin onneksi päättyi jonkunlaiseen välirauhaan, ettei meidän tarvinnut sen loppuhuipennusta nähdäksemme tilata enää mitään lisää. Toinen keittiön sankareista poistui tavernasta, mutta elekielestä sekä puheen sävystä päättelimme, että eivät tainneet kollegat ihan päästä vielä yhteisymmärrykseen asioista.

Olimme ruokailun jälkeen raukeita ja tyytyväisiä. 500 metrin matka majoituksellemme teki ääriään myöten täysillä vatsoilla tiukkaa, sillä matka oli pelkkää ylämäkeä. Luulen, että se ylämäen tallustaminen teki kuitenkin ihan hyvää. 

Mikä fiilis Vamoksesta jäi?

Vamos ei ollut kuvittelemani matka ajassa taaksepäin, mutta meille se oli ihan hyvä paikka yhden yön visiitille. Useampaa yötä emme kuitenkaan olisi viihtyneet.

Toisinaan on hyvä ottaa iisisti, ja Vamoksessa se todellakin onnistuu. Siellä mieli tuntuu seestyvän kuin itsestään ja jalat kulkevat väkisinkin hieman verkkaisempaan tahtiin.

Jos etsit autenttista kreetalaiskylää ja todella rauhallista tukikohtaa lomallesi – mene Vamokseen! 

En muuten tiedä vieläkään, mitä sillä perinnekylä-sanalla varsinaisesti tarkoitetaan. Mutta mielestäni se sopii kuvailemaan Vamosta. 😊

Vamoksesta matkaamme jatkui seuraavana aamuna Georgioupoliin. Kun kirjauduimme siellä hotelliin, juttelin samalla vastaanotossa työskennelleen omistajan kanssa niitä näitä. 

Kerroin hänelle hieman reissustamme Kreetalla ja sanoin olleemme edellisen yön idyllisessä pienessä Vamoksessa. Omistaja kertoi olevansa sieltä kotoisin. “Itseasiassa… Upgreidaan teidät parempaan huoneeseen”, hän jatkoi hymyillen.

Ovatko uneliaat pikkukylät mieleesi? Onko Vamos tuttu paikka? 

Tule seuraamaan blogia myös Instagramiin! ➡️ kreikan_saaren_metsastys

Lue myös:

• Kreeta-vinkkejä ensikertalaisille ja saarella jo käyneillekin
• Saarihyppely HELPOITEN ja 5 askelta sen toteuttamiseen: saarella hyppely
• Kreeta – Kreikan saarista suurin ja (kenties) monipuolisin