Tandem-varjoliito Kreikassa on ikimuistoinen elämys

Tandem-varjoliito on uskaliaalle sopiva loma-aktiviteetti – ja siksipä se ei olekaan pälkähtänyt ikinä minun päähäni. Lefkaksella ollessamme puolisoni Tuomas sen sijaan tokaisi yhtäkkiä, että tandem-varjoliito olisi elämys, jonka hän haluaisi kokea. Hän alkoikin heti tutkia varjoliitoa tarjoavia yrityksiä, ja minä pähkäilin sillä aikaa päässäni, uskaltautuisinko kuitenkin mukaan. 

Erinomaiset arvostelut saanut Lefkada Paragliding löytyi pian, ja Tuomas oli valmis varaamaan aktiviteetin jo seuraavalle päivälle. Minä päätin jäädä tällä kertaa katsomaan hommaa maan kamaralta, joten Tuomas varasi liitelyajan vain itselleen.

Tandem-varjoliito: kenelle se sopii ja miten siihen varustaudutaan?

Tandem-varjoliito on oikeastaan kaikille sopiva aktiviteetti. Siinä ei ole ikä- eikä kokorajoituksia. Rajana on ainoastaan oma uskalluksesi!

Varusteiden osalta riittää, että jalassasi on sellaiset kengät, etteivät ne varmasti tipu ja pystyt ottamaan lähtiessäsi ja laskeutuessasi mukavasti muutaman askeleen. Oikeastaan kaikki muu paitsi korkokengät ja flip flop -sandaalit käyvät. Muutoin päällä voi olla normaalit t-paita ja shortsit tai housut. Hame ei ole kätevin vaihtoehto, sillä liitovarjovaljaissa istutaan ja ne kulkevat nivusissa.

H-hetki lähestyy

Minä jäin jännittämään rantatoimistolle lennon taltioivan dronekuvaajan kanssa, kun Tuomas lähti matkaan. Kuvaaja pääsi dronellaan sen verran lähelle liitelijöitä, että tunnisti puolisoni paidan väristä ja sen jälkeen pystyin seuraamaan oikean väristä varjoa ja hänen lentoaan rannalta. Muuten maasta käsin olisi ollut mahdotonta tunnistaa, kuka liitelijöistä on puolisoni. 

Jos kuvaajaa ei ole, niin katselijaksi jäävän kannattaa kysyä etukäteen minkä värisellä varjolla oma kaveri liitää, jotta voi seurata oikeaa varjoa. 

Mutta nyt Tuomas hyppää ensimmäistä kertaa blogiin vieraskynäilijäksi ja kirjoittaa kokemuksestaan itse:

En ole koskaan innostunut esimerkiksi benji-hypystä tai muutenkaan kovin extreme-henkisistä kokemuksista, mutta olen monesti katsellut taivaalla liiteleviä varjoja ja pohtinut, miten mukavaa se voisi olla. Laskuvarjohyppy tandemina on sekin joskus käynyt mielessä. Bucket listilläni on ollut jo pitkään sekä helikopteri- että kuumailmapallolento upeissa maisemissa, ja ne aion lähiaikoina jossain reissussa toteuttaakin. 

Tämä varjoliitoajatus sattui nyt sopivaan kohtaan ja mahtaviin maisemiin, joten tein päätöksen hyvin lyhyellä pohdinnalla. Ajattelin, että jos mietin asiaa yhtään pitempään, niin se jää helposti toteuttamatta. Tartuin siis tuumasta toimeen sekä puhelimeeni ja näpyttelin parhaalta ja arvostelujen perusteella luotettavimmalta vaikuttaneelle toimijalle Whatsapp-viestin. 

Muutaman minuutin odottelun jälkeen tuli jo vastaus, että seuraavalle päivälle on paikka vapaana ja sääennuste mitä parhain liitelyä varten. Sovimme tapaamispaikan ja ensimmäiset lievät jännityksen tunteet pyöräyttivät hetkeksi kourallisen perhosia vatsaan. Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi ja niin ilta kuin yökin menivät mukavasti asiaa jännittämättä.

Seuraavana iltapäivänä suuntasimme sovittuun paikkaan Pefkoulia-rannalle, jossa suoritetun maksun ja lyhyen esittäytymisen jälkeen jokaiselle lähtijälle valittiin sopiva liitelypari kokeneiden lentäjien joukosta. Pakkauduimme minibussiin tavaroinemme ja ajoimme mutkaista vuoristotietä kohti saaren keskiosassa sijaitsevaa lähtöpaikkaa. 

Ajomatkan aikana ehdittiin tutustua paremmin muiden varjoliitämään lähtevien kanssa: minun lisäkseni siellä oli yksin prätkällä Romaniasta asti Lefkakselle ajanut mies sekä pariskunta, jonka nainen oli Ruotsista ja mies puolestaan kreikkalainen. He olivat lomailemassa Lefkaksella kotisaareltaan Salaminasta, Ateenan edustalta.

Ohjeistusta lentoon ja jännitystä lähtölupaa odotellessa

Lopulta minibussi pysähtyi vuorella olevan radiomaston juurelle, noin 800 metrin korkeuteen. Saimme pikakurssin, jossa käytiin ensin ilman varusteita läpi tekniikkaa ja komennot. 

Tärkein ohje oli, että kun komento RUN, RUN, RUN kuuluu, niin pitää juosta kaikin voimin, ja juoksemisen saa lopettaa vasta kun siihen annetaan erillinen lupa. Juoksua pitää siis jatkaa vaikka jalat irtoaisivat maasta, jotta liike säilyy, mikäli ensimmäinen tuulentempaus ei riitäkään saamaan varjon alle riittävästi vastetta ja jalat osuvat uudelleen maahan. 

Lähtörinne oli aika hurjan näköinen, sillä se on todella jyrkkä ja maa on hiekan ja nyrkin kokoisten kivien sekoitusta. Juoksulinjalla rinnettä peitti suodatinkangas. Lähtöpaikkoja oli kaksi vierekkäin ja kaksi ensimmäistä paria menivät odottamaan “lennonjohtajan” lupaa, kuten mäkihypyssä konsanaan. Lennonjohtaja seisoi viirin kanssa kukkulan laella ja komensi valmistautumiskäskyn, kun arveli tuulten olevan sopivat lähtöön. Tämän jälkeen varsinainen tandemlentäjä huusi oman lähtökäskynsä kyytiläiselle. 

Ensimmäiset parit pääsivät melko nopeasti ja sujuvasti matkaan, mikä hieman helpotti jännitystäni. Oli meidän vuoromme siirtyä lähtöpisteelle. Varjo ja kaikki sen ohjausnarut aseteltiin ensin tarkasti oikeisiin linjoihin. 

Tuuli muuttui juuri tuolla hetkellä, ja jouduimme odottamaan lähtölupaa kymmenisen minuuttia, mikä alkoi tuntua jo tunnilta. Valjaat kiristivät ja asentokaan ei ollut kaikkein mukavin lentäjän ollessa minussa kiinni kehikon kanssa. Jaloissa alkoi jo tuntua ja hetken päästä pitäisi pinkaista spurttiin 80 kiloinen mies osittain reppuselässä. Huh! 

Lopulta saimme käskyn valmistautua lähtöön. Keskityin kuin 100 metrin juoksijat arvokisojen finaaliin ja lopulta kuulin voimakkaan käskyttävän komennon juosta. Taakka ja vastusta tuonut varjo selässä lähteminen ei varmaankaan näyttänyt ihan yhtä terävältä ja sujuvalta kuin 100 metrin arvokisafinaalissa, jonne itseni ajatuksissani olin siirtänyt. Nuo muutamat juoksuaskeleetkin alkoivat jo tuntua hapokkaina jaloissa, kunnes vihdoin tunsin juoksevani tyhjän päällä ja maisemat alkoivat vaihtua nopeasti. 

Liitoon päästyään voi rentoutua ja nauttia!

Jalat hipoivat vielä jonkun matkaa rinteen aluskasvustoa, ennen kuin varjo tempaisi meidät korkeuksiin. Lentäjä kehotti rentoutumaan ja liukumaan parisenkymmentä senttimetriä taaksepäin, jolloin pääsin istumaan mukavammin tandemkehikon istuinosaan. Tässä vaiheessa jännitys helpotti ja suusta pääsi ensimmäiset wow-huudot. Lentäjä viritteli selfiekepin päässä olevan GoPro-kameran toimintaan ja ojensi sen minulle, jotta pääsen ikuistamaan lennon haluamallani tavalla.

Ensi hetken fiiliksen ja upeiden maisemien myötä tunsin vihdoin oloni todella vapaaksi. Kuin linnuksi, joka liitelee taivaalla!

Olin niin rentoutunut, että takanani istunut lentäjä luuli minun pyörtyneen, kun en hetkeen sanonut mitään ja nautin vain olostani. Kerroin kaiken olevan todella hyvin, eikä siis syytä huoleen. 

Lentäjä päätti hieman testata rajojani ja kummemmin lupia kysymättä ohjasi varjon vauhdikkaaseen sivuliitoon ja sen päätteeksi muutamaan peräkkäiseen 360 asteen käännökseen. Tässä kohtaa jouduin avaamaan suuni ja sanomaan, että eiköhän mennä ihan rauhallisesti taas hetki, ettei lounaalla syödyt tsatsikit tee u-käännöstä elimistössäni ja lennä allamme vuoristotietä ajavan farmarin päälle. 

Tämän jälkeen tehtiin monenlaisia mutkia ja kierrettiin aika laajalla alueella niin Lefkaksen saaren kuin merenkin yllä. Yläilmoista oli kiva bongailla erilaisia paikkoja ja seurailla auringon laskemista kohti horisonttia. 

Takasin maan kamaralle 

Noin 30 minuutin liitelyn jälkeen sain käskyn valmistautua laskeutumiseen ja ohjeet siinä toimimiseen. Jälleen piti olla valmiina ottamaan muutama rivakka askel prikulleen lentäjän ohjaamaan suuntaan, jotta takana narujen päässä matkaava liitovarjomme ohjautuisi oikeaan paikkaan, eikä läheiseen piikkipensaaseen. Vielä viimeiset mutkittelut ja jälleen vähän rajojeni koettelua erilaisten temppujen myötä, kunnes hiekkarannalle merkattu kiitoratamme jo näkyikin. 

Laskeutuminen sujui ihan hyvin, pääsin irti valjaista ja sain luvan palata muutaman sadan metrin päässä sijainneeseen rantaravintolaan, josta alunperin matkaan lähdettiin. Lentäjä hoiti varjon pakkaamisen. 

Lähtöpaikalla tapasin iloisesti vilkuttaneen ja palkinto-olut kädessä odottaneen Katin lisäksi kaikki muut samassa lähdössä olleet, ja pääsimme vaihtamaan kokemuksiamme lennosta. Sillä välin kuvaaja siirsi videomateriaalit dronensa muistikortilta ja GoProsta jokaisen liitelijän matkapuhelimeen. 

Tandem-varjoliito maksoi 99 € (King size flight, tarkista ajantasainen hinta nettisivulta) ja se sisälsi GoPro-taltioinnin. Tämän päälle sai halutessaan ostaa dronekuvaajan videon. Mielestäni dronekuvaus kannatti ehdottomasti ottaa, sillä kuvakulma on eri kuin omassa kädessä olevalla kameralla kuvattuna ja näin pääsee näkemään omaa liitelyä toisesta perspektiivistä.

Kokemus oli kaikin puolin upea ja varmasti tulee mentyä toistekin, kun sopiva hetki ja paikka osuu kohdalle. Suosittelen vahvasti kokeilemaan, kyseessä on ikimuistoinen elämys!

-Tuomas-

Miltä tandem-varjoliito kuulostaa? Haluaisitko kokeilla?

Tule seuraamaan blogia Instagramiin! ➡️ kreikan_saaren_metsastys

• Lefkada Paragliding

Lue myös:

• Tekemistä Lefkaksella lomailevalle – 9 ideaa
• Auto vai skootteri – kumpi kannattaa vuokrata Kreikassa?
• Päiväretki naapurisaarelle Kreikassa: helpot kohteet lomasaarilta